Tähän alkuun anteeksipyyntö etten saanut viime viikolla kirjoitettua. Siivosimme hostellia neljä päivää katosta lattiaan. Inhoan aina siivoamista, mutta tilannetta pahensi että täällä on ollut kohta kuukauden tosi kuumaa ja kosteaa (lämmintä yli 30C ja kosteusprosenttiajoittain niin korkealla, että iltapäivisin sataa samallalailla kuin tropiikissa). Olin iltaisin aivan poikki eikä energia riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Mutta nyt on hostelli puhdas! Ja syy miksi siivosimme kesähelteellä on, että hostelli on nyt tyhjimmillään koko vuoteen.
Viikko sitten viikonloppuna Nickin lapsuudenystävä Roz oli meillä kylässä. Roz on kaupunkilainen henkeen ja vereen, joten meidän maalaiselämässämme riitti ihmettelemistä. Laitoimme taas nuotion takapihalle, ja paistoimme lihaa avotulella. Maa ympärillä oli aika kuivaa, joten pelkäsin koko ajan ruohikkopalon syttyvän. Onneksi näin ei käynyt, mutta nuotiosta 10m päässä ollut tukki alkoi yhdessä vaiheessa savuttaa ja kyteä. Onneksi aivan nuotion vieressä on lehmien juottopaikka, joten vedestä ei ollut puutetta.
Nuotiolla paistettu liha on tosi hyvää, joten illallinen oli herkullinen. Palan painikkeeksi Nick ja Roz päättivät opetella vähän suomea. Roz on opiskellut japania koulussa, ja hän sanoi että suomen lausuminen on varsin samanlaista kuin japanin lausuminen. Enpä tiennyt tätä aikaisemmin.
Aamulla krapula oli aika paha. Onneksi satoi vettä, joten meillä oli hyvä syy viettää päivä sohvalla telkkaa katsoen. Kun Roz lähti kotiin illan suussa, oli ilma sen verran sekiytynyt, että saimme Nickin kanssa vielä kasvimaan kitkettyä.
Pidin viime viikon keskiviikkona vapaapäivän. Olin päättänyt, että minun on vihdoinkin aika käydä hankkimassa paikallinen ajokortti. Täällä ei saisi ulkomaalaisella kortilla ajaa kuin 12kk, joten olen periaatteessa rikkonut lakia viimeiset puolitoista vuotta. Saamieni tietojen mukaan ajokortin muuttaminen australialaisesta uusiseelantilaiseksi vaatisi vain kirjallisen kokeen suorittamista (ei siis ajotestiä). Vietin siis aamupäivän pänttäämällä paikallisia liikennesääntöjä. Paikallisessa Autoliiton toimistossa selvisi, että laki muuttui vuoden alussa, eikä minun tarvitsisi tehdä mitään testejä. Paitsi näkötesti. Mikä osoittautui ongelmalliseksi. Näin kyllä hyvin kaikki numerot, mutta kun piti nähdä kolme kolumnia rinnakkain näin vain kaksi. Täti sanoi, että se johtuu siitä, että miun toinen silmä on paljon toista heikompi. Ihme kyllä, tämä ei vaikuttanut itse tulokseen: vieläkään ei ajokortissani mainita silmälaseja. Eli voisin ajella ilman niitä vaikka joka päivä. Mikä on hullua, sillä olen pitänyt laseja jatkuvasti viimeiset 25 vuotta.
Juuri päättynyt viikonloppu oli täällä pitkä, sillä maanantai oli Aucklandin perustamisen vuosipäivä ja Pohjois-Saaren pohjoiskunnat saivat pitää ylimääräisen vapaapäivän. Nick oli viikonlopun normaalisti töissä (siis aamu- ja iltalypsyt, mutta keskipäivät vapaita). Sunnuntaina iltalypsyn jälkeen otimme suunnan Rotoruaan. Nickin vanhemmat, sisko ja eno olivat menneet sinne jo lauantaina samaan motelliin kuin viimeksi. Tällä kertaa jätimme veneen kotiin (moottori on edelleen rikki Uuden Vuoden seikkailujen jälkeen) ja otimme mukaan vain perhovavat. Olimme perillä niin myöhään sunnuntaina, ettemme juuri ehtineet kalastaa, mutta kävimme syömässä suosikkiravintolassamme.
Pojat lähtivät joelle heti auringonnoustessa. Minun oli tarkoitus nukkua pidempään, mutta motellin seinät ovat kuin pahvia, ja viereisen huoneen asukkaiden aamutoimet tuntuivat olevan aivan korvan vieressä. Kun he vihdoin lähtivät, aloitti naapurin koira haukunnan. Annoin periksi ja lähdin aamupalalle. Aamupalan jälkeen suuntasimme Nickin suosikkikalastuspaikalle, niiltä ajoilta kun asuimme Rotoruassa. Silloin kyseinen joenmutka antoi joka kertaa kalaa. Tällä kertaa vain Ripiä onnisti, ja hänen saaliinsa oli liian pieni pidettäväksi. Lounaan jälkeen palasimme takaisin poikien aamuiselle kalastuspaikalle, mutta kaikki syöttiin tarttuneet taimenet olivat joko liian pieniä tai pääsivät karkuun. Maisemat olivat kyllä tosi kauniit. Ja jottei kenelläkään jäisi väärää kuvaa miun kalastamisesta, niin miul oli vavan sijasta tuoli ja kirja mukana, ja vietin päivän mukavasti lukien. Illalla olimme molemmat tosi rentoutuneita hyvin vietetyn päivän jälkeen. Kyllä kalastaminen on mukavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti