tiistai 3. helmikuuta 2009

Puutarhatöitä

Puutarha rehoittaa kesän helteistä huolimatta - valitettavasti vain se on lähinnä rikkaruohot jotka rehoittaa.

Tai no, kaikki 50 basilikaa voivat mainiosti. Pitäisikin opetella tekemään pestoa...

Ja purjot kasvavat silmissä. Keväällä istutetut purjot ovat valtavan kokoisia. Niitä on enää pari jäljellä, mutta onneksi seuraava sato alkaa olla kohta jo valmis.

Jostain kumman syystä tomaatit ei millään tunnu kypsyvän. Oksat on täynnä vihreitä hedelmiä, mutta punaiseksi ne eivät näytä kääntyvän ollenkaan. Onkin hyvä, että Brucen & Lyndan tomaattisato on valtava, ja saan heiltä pari pussillista tomaatteja joka viikko. Tosin tomaatit on halpoja ostaakin, ja kaupasta saa jos jonkinlaista lajiketta.



Perunoista yli puolet on kaivettu jo ylös, loppujen pitäisi kypsyä parin viikon sisällä. Täällä on puute siemenperunoista, joten uusia voidaan istuttaa vasta loppukuusta. Ei niin, että meiltä perunat kesken loppuisivat: kellarissa niitä on iso säkillinen.

Herneitä istutin lisää vasta pari viikkoa sitten. Laitoin siemeniä suoraan maahan, ja viime viikolla ensimmäiset idut nousivat maan pinnalle.

Porkkanoita ja punajuurta kasvatamme lautasella. Ne voidaan toivottavasti laittaa maahan parin viikon sisällä.

Samoin pitäisi istuttaa lisää retiisiä. Edellinen sato pilaantui maahan, kun emme saaneet syötyä niitä tarpeeksi.

Yrtit voivat hyvin, paitsi tilli ja korianteri, jotka ovat lähinnä kuolleet. Odottelemme, jos ihme tapahtuisi ja ne alkaisivat taas kasvaa.


Kanat söivät koko edellisen salaattisadon, joten uusien kypsymistä odotellessa joudumme taas ostamaan salaattia kaupasta. Se ei ole olleenkaan yhtä hyvää.

Kanat söivät myös kurkuntaimien lehdet. Mutta kun ne viime viikolla kävivät myös tomaattien kimppuun, niin ne saivat porttikiellon puutarhaan. Sunnuntaina tiivistimme kasvimaan aitaa ja katkoimme kanoilta siiven, niin etteivät ne onnistuisi lentämään aidan yli. Rakennusmateriaalit loppuivat kesken, joten peräseinä jäi tiivistimättä. Toivoimme, etteivät kanat osaisi kiertää aitaa, mutta toivo oli turha: kun tulin eilen töistä kaikki kuusi olivat pölykylvyllä puutarhassa. Damn!


Poikaset ovat jo isoja; kukot jopa emoaan suurempia. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus teurastaa kaksi kukoista. Nick haluaa pitää niistä yhden. Ainakaan toistaiseksi ei kiekuminen ärsytä niin paljoa, ettenkö suostuisi pitämään sitä hengissä. Kanat eivät ole vielä alkaneet munia. Toivomme että sekin hetki lähenee pian. Tosin en tiedä, mitä aiomme kaikilla munilla tehdä, jos saamme niitä kolme päivässä...





Ei kommentteja: