Kiireinen lauantai

Meillä oli tosi mukava viikonloppu: Nickillä oli pitkästä aikaa vapaata, ja Rip oli kylässä. Mutta tähän alkuun kuva viime torstailta. Onneks oli Suomesta lähetetty raappa käytössä!

Lauantai alkoi uintireissulla. Sofiasta oli tosi kiva päästä pitkästä aikaan altaaseen Daddyn kanssa.

Erjan lähettämä uimapuku sopii kuin valettu.

Uimahallilta suoraan kampaajalle. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy Sofian etuhiukset alkoivat olla jo aika pitkät ja kun viime viikolla oli ponnarin kanssa vaikeuksia joka aamu, niin ainoa ratkaisu oli hiustenleikkuu. Nyyh. Ensin tuli itku Sofialta, kun raukka säikähti viittaa. Nopeasti tyttö kuitenkin rauhoittui. Sitten meinasi tulla itku äidiltä, kun meiän pikkutytöstä tuli uuden leikkauksen myötä paljon isomman näköinen. I miss my baby!

Iltapäivällä oli mukava vaan olla ja nauttia auringosta. Sofia teki lähempää tuttavuutta pienimmästä päästä olevan karitsan kanssa. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, että karitsa nuolaisi Sofiaa kädestä: siitä iski paniikki ja piti hetken rauhoittua Daddyn sylissä. Onneksi pelko ei näytä pysyvältä, sillä Sofia otti seuraavan tapaamisen paljon rauhallisemmin.

Että tämmöstä. Yritän saada kuvia Sofian uudesta kampauksesta ensi viikoksi.

Lumi

Täällä sato eilen lunta! Tai niin noi väittää. Mie en sitä nähny. Nick soitti ihan innoissaan ja työkaverit koputteli ikkunaan (jälkikäteen). Aucklannissa tuli lunta kuulemma ihan kunnolla ekaa kertaa 1976 jälkeen ja Wellingtonissa on lunta ihan paksulti. Koko maa on ihan sekaisin: teitä on suljettu, koulut ja kirjastot on kiinni, sähköt on poikki ja eteläsaarelaisia kehotetaan jäämään kotiin (palkattomalle lomalle). Ihan hassua. Mie oottelen helmikuuta, että pääsen näkeen kunnolla lunta kotoSuomessa.

Masu kasvaa

Pikkukakkosen laskettuun aikaan on vielä pari kuukautta, ja masu on nyt jo isompi kuin Sofian syntymän alla! No, kuulemma tää on ihan normaalia toisen lapsen kanssa. Ja hyvä uutinen on myös, että ainakin tähän asti vauva on kasvanut ihan normien mukaisesti. Koska Sofian kanssa miun verenpaine nousi tosi korkeelle ja synnytys jouduttiin käynnistään, niin oon erikoistarkkailussa tällä kertaa. Ultraääniä otetaan aina neljän viikon välein. Toistaiseksi siis kaikki hyvin. Vaikeinta on pitää sukupuoli salaisuutena, kun ultria joka välissä!

Yritän jaksaa töissä syyskuun loppuun asti. Erja saapuu 1. lokakuuta (jee!) auttamaan kuudeksi viikoksi. Suomeen tullaan helmikuuksi ja takaisin töihin palaan maaliskuun puolessa välissä. Siihen mennessä on toivottavasti löydetty kiva suomalainen au pair lapsenlikaksi. Meille Nickin kanssa on tosi tärkeetä, että lapsista tulee täysin kakskielisiä, ja kun mie oon ainoo täällä joka heille suomea puhuu oon vähän vähemmistössä. Siksi siis suomea puhuva lastenhoitaja!

Tähän loppuun vielä perhepotretti ja viimeisimpiä kuvia Sofiasta. Toi viimeinen ei oo kovin onnistunut, mutta se on ainoa, missä neidin poninhäntä näkyy hyvin. Etutukka on ilman ponnaria koko ajan silmillä, eikä äiti halua leikata tytön tukkaa.

Oon ollu tosi laiska kirjoittelee viime aikoina. Lupaan parantaa tapani, ja laittaa viestejä taas joka viikko.