Maoreilla on oma kuningas ja hänen kruunajaistensa vuosipäivää vietettiin viime viikolla. Se on ainoa aika vuodesta kun tavallinen tallaaja pääsee sisälle hänen asuinpaikkaansa, hänen maraeensa. Valitettavasti alueella ei saanut ottaa kuvia, mutta tuossa taustalla näkyy vierasmaja. Maorit tykkäävät nukkua siskonpedillä.
Olimme vähän väärään aikaan liikkeellä, sillä tanssi-ja musiikkiesitykset alkoivat vasta myöhemmin iltapäivällä. Mutta oli mielenkiintoista nähdä perinteinen tapa viralliselle neuvottelulle tai keskustelulle vaikka emme kieltä ymmärtäneetkään. Näimme myös kuninkaan, tosin kaukaa. Lounas alkoi kuulemma pian sen jälkeen kun poistuimme alueelta. Harmi, ruoka oli kuulemma tosi hyvää ja sitä tarjottiin kaikille ilmaiseksi.
Meillä oli kyllä vähän kiusaantunut olo. Meidän lisäksemme paikalla ei ollut paljoakaan eurooppalaista alkuperää olevia. Ja kaikki muut olivat pukeutuneet kuninkaan kunniaksi mustaan! Punainen takki piti kyllä sateen loitolla, mutta oli muuten paha moka!
No, tärkeintä on, että Erja näki elävää maori kulttuuria. Nyt ei tarvi maksaa itseään kipeäksi ja mennä maorien turisteille tarjoamaan kulttuurielämykseen. Tämä oli maorien itselleen tuottama tilaisuus, joten paljon aidompi kuin turistijuttu.
Erja tekee tuttavuutta kanojen kanssa. Kanat on edelleen lakossa. Ja kun ne ei muni, ne ei saa meiltä ruokaakaan, joten niiden on parempi kulkea vapaana. Tai ne kyllä tais karata häkistä. Ehkä ne myös taas munii jossain muualla. Mutta öiks ne menee aina takaisin koppiin.
Meiän pikkuneiti sai eilen ekaa kertaa varpaat suuhun. Nami nami.
