Tavallinen sunnuntai

Kello soi 4.20 ja herättää Nickin lypsylle. Kaksi torkkua myöhemmin Nick vihdoinkin saa itsensä ylös. Minä käännän kylkeä ja jatkan unia.

Kello näyttää 8.15 kun Nick tulee lypsyltä. Herään oven kolahdukseen. Totean että ulkona on sakea sumu, joten puutarhatöihin on turha vielä lähteä. Teimme viikon ruokaostokset eilen Hamiltonissa, joten sekin viikonloppuaskare on jo hoidettu. Jään sänkyyn lukemaan.



Kymmeneltä Nick saa naapurilta apua loppujen polttopuiden pilkkomiseen. On niin kylmä, että Nick laittaa takkaan tulen ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Sumu jatkuu, joten jatkan vielä lukemista.

Yhdeltätoista Nick lähtee vielä hetkeksi töihin. Ruoho kasvaa niin hitaasti, että lehmät tarvitsevat lisäravintoa. Nick tykkää ajella traktorilla.

Puolikahdeltatoista huomaan sumun hävinneen ja auringon tulleen esille. Laitan kiireellä pesukoneen päälle. Tein jo yhden satsin eilen, joten tänään ei tarvitse pestä kuin lakanat ja pyyhkeet. Näin syksylläkin aurinko vielä polttaa nopeasti, joten päätän kitkeä rikkaruohoja vasta illemmalla.

Aamupalaksi/lounaaksi syön munavoileivän. Löysin rasvattoman juuston joka maistuu melkein suomalaiselta. Vielä kun saisi oikeaa ruisleipää...

Odottelen ilman viilentyvän ja lueskelen eilen ostamamme kameran käyttöohjeita. Tällä kertaa aion oppia käyttämään sitä kunnolla.

Nick katselee typeriä elokuvia taivaskanavalta. Tilasimme kuukaudeksi urheilukanavat, jotta voimme katsoa formuloita kun ne ovat täällä meidän puolella maapalloa ja telkkarissa järkevään aikaan. Samalla saimme elokuvakanavat dollarilla kuukaudeksi. Yritän saada Nickin aina viikonloppuisin pysähtymään hetkeksi eli lopettamaan fyysisen työn teon (puutarhatyöt, puun hakkuu jne). Hänenkin ruumiinsa tarvitsee aina välillä lepoa. Toivottavasti tässä kuussa taivaskanavista on apua!

Puolineljältä Nick lähtee iltalypsylle. Puolet lehmistä lypsetään enää kerran päivässä, joten iltalypsyyn ei mene kuin puolitoista tuntia. Minä käyn puutarhan kimppuun. Onneksi rikkaruohotkaan eivät kasva kovin nopeasti näin syksyllä! Ei mene kuin tunti ja puutarha on taas ojennuksessa. Lopuksi vielä pesen kanankakat pois kivetykseltä. On kiva, että meidän kanan on täysin vapaita, mutta valitettavasti se tarkoittaa, että niiden kakkaa on joka puolella...

Puoliviideltä laitan paistin uuniin iltaruokaa varten ja aloitan viikkosiivouksen. Meillä Nick imuroi ja pesee lattiat. Kokolattiamattojen ainoa hyvä puoli on, ettei tarvitse tampata mattoja! Minä pyyhin pölyt ja pesen vessan ja kylpyhuoneen. Työnjako toimii hyvin.

Puolikuudelta Nick on taas kotona. Suihkun jälkeen käymme suomen opiskelun kimppuun. Tällä viikolla olemme kerranneet sanoja. Nick on iloissaan huomatessaan, kuinka paljon hän itseasiassa jo osaa.

Formulakausi alkaa Melbournen osakilpailulla! Aika-ajojen tiivistelmä alkaa kuudelta, ja varsinainen kisalähetys suorana seitsemältä. Nick ei ole koskaan katsonut aika-ajoja, ja toteaa pian sen olevan aika tylsää. Iltaruoka valmistuu hyvin juuri ennen kisan alkua. Syömme sohvalla, niin kuin yleensäkin. Eilen tosin söimme pöydän ääressä kynttilän valossa (Earth Hour).

Kun kisa päättyy suomalaisten kannalta epäonnisesti onkin jo melkein nukkumaanmenoaika. Nick menee sänkyyn lukemaan; minä jään vielä hetkeksi katsomaan suosikki TV-sarjaa. Normaalisti kirja saa Nickin uneen muutamassa minuutissa, mutta nyt formuloiden mukanaan tuoma jännitys piti hänet hereillä puolikymmeneen. Aamulla on taas aikainen herätys ja uusi työviikko alkaa...

Earth Hour 2009

Tällä viikolla haluan mainostaa ensi lauantain Earth Hour 2009 -tapahtumaa. Ympäri maailman ihmiset sammuttavat valonsa lauantaina 28.3. tunnin ajaksi 20.30-21.30. Tänä vuonna tavoitteena on saada miljardi ihmistä osallistumaan tähän maapallon laajuiseen ympäristötapahtumaan. Mistä siis on oikein kyse? Näin tapahtumaa kuvaillaan www.earthhour.org kotisivuilla:

Earth Hour on WWF:n organisoima maailmanlaajuinen tapahtuma, jonka aikana ihmiset ja yhteisöt ympäri maailmaa sammuttavat valonsa tunnin ajaksi samana päivänä samaan kellonaikaan (Mikä siis tarkoitta että valot sammutetaan eri aikavyöhykkeillä eri aikaan, Uus-Seelanti on ensimmäisten joukossa -Riikan välikommentti) . Tapahtuma järjestetään lauantaina 28.3.2009 klo 20.30–21.30. Suomessa tapahtuman suojelijana toimii tasavallan presidentti Tarja Halonen.

Osallistumalla Earth Houriin ihmiset viestittävät huolensa ilmastonmuutoksesta sekä toiveensa siitä, että ilmastonmuutoksen torjunta otetaan vakavasti kaikilla tasoilla. Vuosi 2009 on ilmaston kannalta ratkaisevan tärkeä, koska YK:n ilmastoneuvottelut huipentuvat Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 pidettävään huippukokoukseen. Siellä on tärkeää saada aikaan maailmanlaajuinen sopimus kasvihuonekaasupäästöjen merkittäväksi vähentämiseksi.Näin ollen Earth Hour on ennen kaikkea viestintä-, ei energiansäästökampanja. Valojen sammuttaminen symboloi yhteistä huolta ilmastonmuutoksen kiihtymisestä. Tapahtuma taltioidaan kuvin ja videoin, ja WWF Tanska on lupautunut viemään nämä terveiset perille Kööpenhaminan huippukokoukseen.

Earth Hour järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2007 Australian Sydneyssä. Seuraavana vuonna tapahtumaan osallistui jo yli 35 maata ja lähes 400 kaupunkia. Suomesta mukana oli silloin Espoon kaupunki. Vuonna 2009 Earth Hour kasvaa entistä suuremmaksi. Tapahtumaan oli helmikuussa 2009 ilmoittautunut mukaan 75 maata, mukaan lukien kaikki Pohjoismaat. Suomesta mukaan on ilmoittautunut lukuisia kuntia, kaupunkeja ja yrityksiä ja määrä kasvaa joka päivä.

Katukuvassa Earth Hour näkyy valojen sammutuksen lisäksi erityisesti tunnelmallisina, monimuotoisina kulttuuri- ja ilmastotapahtumina. WWF Suomi haastaakin kaikki suomalaiset kunnat, kaupungit, yritykset, yhteisöt ja yksityiset ihmiset osallistumaan Earth Houriin ja järjestämään itselleen parhaiten sopivia, omaleimaisia tapahtumia!

Osallistuminen on helppoa ja sen voi tehdä monin tavoin. Ensimmäinen askel on tapahtumaan ilmoittautuminen osoitteessa www.earthhour.org/finland.


Meillä töissä hostellin kaikkien julkisten tilojen valot sammutetaan tunniksi. Yritämme myös saada mahdollisimman monta hostellin asukasta osallistumaan. Näytämme samaan aikaan Al Goren ympäristöaiheisen DVDn. Hamiltonin kaupunki järjestää ison kuumailmapallo-tapahtuman, joka päättyy valojen sammuttamiseen. Meillä kotona syödään herkkuillallista kynttilänvalossa. Osallistuminen ei vaadi paljoa, mutta ainakin minä olen innoissani voidessani olla mukana tälläisessä massatapahtumassa!

Toivottavasti sinäkin sammutat valosi tunniksi lauantaina 28.3.!

Syntymäpäiväjuhlia

Tässä kuussa on paljon synttäreitä. Näyttää siltä, että uus-seelantilaiset ovat löytäneet keinon pysyä lämpimänä aina kesä-heinäkuun kylmyydessä. Nickin Lisa-sisko, Rip-eno, äiti, Tam-sisko ja isoisä kaikki viettävät synttäreitään tässä kuussa (maaliskuu tulee meille muille kalliiksi...)


Tähän alkuun kuvia viikon takaisista juhlista TKissä. Lisan lääkkeet olivat kohdallaan, joten hän jaksoi oikeasti innostua lahjoistaan. Nickin isoisä alkaa pikkuhiljaa toipua vaimonsa kuolemasta. Hän tuntuu nauttivan uudesta elämästään vilkkaassa palvelukodissa.

Löysin muuten viime viikolla Miran aikoinaan lähettämät Marimekko-sauvat. Vein ne koeajelulle. Hyvin oli vielä taito jäljellä.

Nyt viikonloppuna tuttu jengi (Lynda, Bruce, Rip & Jo) kokoontui meille juhlistamaan synttäreitä. Meillä oli töissä strateginen suunnittelupäivä, joten olin suurimman osan päivästä poissa. Ehdin kuitenkin hyvin paikalle juuri sopivasti ruoka-aikaan! Kaikki liha valmistettiin takapihalla avotulella. Grilliä oli paranneltu huomattavasti viime kerrasta, mutta silti pojat saivat pienen tulipalon aikaiseksi. Onneksi puutarhaletku ylettyy takapihalle asti!

Viime kuussa teurastetut kukot olivat tänään ruokalistalle, ja voin kertoa että ne olivat herkullisia! Tämä oli eka kerta, kun söin eläintä, jonka olin nähnyt syntyvän, jota olin ruokkinut ja jonka kuolemassa olin osallisena. Jos tämä on testi maalaiseksi pääsemiseksi, niin uskon läpäisseeni sen kirkkaasti. Kuvassa muuten molemmat kukot.

Sunnuntain krapulasta huolimatta pojat saivat pihalla paljon aikaiseksi: polttopuita pitäisi riittää nyt vähäksi aikaa ja takapihan grillialue koko muodonmuutoksen. Sovimme Nickin kanssa, että yritämme aina välillä ottaa aikalisää telkan katselusta ja viettää iltaa nuotiolla. Saa nähdä miten jatkuvasti kylmenevät ilmat vaikuttavat päätökseemme. Mutta ainakin näkymä vierashuoneen ikkunasta on nyt paljon parempi!

Takaisin arkeen

Mukavan loman jälkeen paluu arkeen oli ankea. Tilannetta pahensi se, että syksy oli saapunut aivan huomaamattamme. Illat ja aamut ovat jo tosi pimeitä ja kylmiä. Päivisin lämpötila nousee vielä lähelle hellettä, mutta iltaisin löytyy mummon tossuille käyttöä. Syksyn mukana tulivat myös sateet - täällä tihuttaa melkein joka päivä ja viikon aikana ylitsemme kulki kaksi isoa myrskyrintamaa. Lehmille tämä on hyvä uutinen, sillä sateen ja helteen yhteiselo saa ruohon kasvamaan keväiseen malliin. Kaikki on kauniin vihreää.

Lauantaina oli Lisan synttärit, joten menimme TKihin lounaalle. Samalla juhlimme myös Nickin isoisän synttäreitä, vaikka ne ovatkin vasta kuun lopulla. (Ensi viikolla jengi tulee meille juhlistamaan Lyndan ja Ripin synttäreitä.) Nickin pomo antoi hänelle iltapäivän lypsyn vapaaksi, joten palailimme kotiin vasta illansuussa. Vapaan illan kiitokseksi Nick tarjosi minua vapaaehtoiseksi lypsylle sunnuntaina, jotta isäntäperheen ei tarvitsisi kiiruhtaa kotiin pojan motorcross-kilpailusta. Eli sunnuntaina Nick ja minä hoidimme ensimmäistä kertaa ihan kahdestaan koko lypsyn alusta loppuun. Pienistä kommunikointiongelmista huolimatta kaikki meni hyvin!

Lyhyet tarinat tällä viikolla.

Biitsillä!

Olipa mukava loma -viikko biitsillä hyvien ystävien seurassa!

Viikko sitten sunnuntaina veimme kissat hoitolaan ja otimme suunnan kohti Tyyntä Valtamerta ja Johnnyn ja Claudian kesämökkiä. Tai no mökki on oikeasti Johnnyn isoäidin, mutta Johnny, Claudia ja Luca pitävät sitä kiintopisteenään aina täällä ollessaan. Olimme heidän vierainaan myös viime kesänä, mutta silloin emme voineet olla kylässä kuin yhden yön. Kokonainen viikko oli todella rentouttavaa.

Miun täytyy heti alkuun pyytää anteeksi, sillä huomasin vasta kotona, etten ollut ottanut yhtään kuvaa mökistä tai heidän kotibiitsistää, johon on noin minuutin kävelymatka. Biitsi on upea ja siellä ei juuri muita ihmisiä ollut. Päästä päähän kävelyyn menee noin 30min ja monina päivinä en nähnyt kävelyn aikana yhtään toista ihmistä. Vesi oli mukavan lämmintä ja ranta sen verran suojainen, että uiminen ei pelottanut.

Maanantain vietimme ihan vaan omalla rannalla. Tiistaina otimme suunnan Hot Water Beachille eli rannalle, jossa laskuvesi tuo esille kuumia lähteitä. Kun kaivaa kuopan, se täyttyy vedellä, joka voi olla jopa lähellä polttavaa. Aivan veden rajassa hiekka polttaa jalkapohjia tosi pahasti. Tämä osa rannasta on veden alla aina nousuveden aikana, mutta laskuveden aikana paikka täyttyy turisteista. Paikalliset kioskit vuokraavat lapioita, ja tekevät ainakin näin kesäkuukausina hyvää bisnestä.



Kaikki turistit eivät olleet aivan perillä pelin säännöistä, joten kuoppia oli myös aivan väärissä paikoissa.


Luca tykkää kaivaa kuoppia kaikilla biitseillä. Tämä biitsi oli erityisen mukava, sillä muut kaivoivat kuopat hänen puolestaan. Välillä oli pelkona, että Luca eksyy todella kuumaan lähteeseen ja polttaa itsensä, mutta onneksi tältä vältyttiin.



Aallot olivat komeita. Huvittavinta tässä kaikessa oli se, että melkein koko rannalla olo aikamme sataa tihutti vettä. No, eipä se näyttänyt ketään häiritsevän.

Keskiviikko oli Claudian syntymäpäivä, ja hänen toivomuksensa mukaisesti vietimme päivän toisella suositulla biitsillä. Kukaan ei tajunnut mainita miulle, että rannalle päästäkseen on vaellettava mäkisellä pikkupolulla 40minsaa suuntaansa. Olisin kyllä halunnut matkaan vähän paremmat kengät! Jo parkkipaikalta näköalat olivat upeita.

Suoraan edessä vastarannalla on meiän kotibiitsi. Veneellä matka ei ois kestänyt kuin 20minsaa, mutta autolla ja kävellen aikaa meni yhteensä reilut puolitoista tuntia.

Taas kaivettiin kuoppia! Nautimme myös hyvän retkilounaan, joka oli meidän lahjamme Claudialle. Harmi kyllä, lokk varasti Lucan voileivän.

Maisemat olivat tosi upeita ja vesi lämmintä. Aallot olivat sen verran isoja, että pojat opettivat minulle surffausta ilman surffilautaa. Se oli tosi hauskaa! Vähemmän hauskaa oli kävellä takaisin uimapuku ja iho rantahiekan peittäminä. Pääsin kaikesta hiekasta eroon vasta kotona suihkussa.

Torstaina Bruce ja Lynda liittyivät joukkoon ja toivat veneen mukanaan. Vene tuli suoraan huollosta, joten oli toiveita että tällä kertaa selviäisimme ongelmitta. No, ihan näin ei asiat menneet, sillä perjantaina avain katkesi ja akku lakkasi toimimasta. Mutta nämä olivat vain pieniä vastoinkäymisiä. Torstain kalasaalis jäi melko vähiin, mie (!) sain illan ainoan kalan. Tais muuten olla eka kerta, kun miul ei ollut veneessä kirjaa mukana.

Perjantaiksi oli luvattu kovia tuulia, joten aamusta vain pojat lähtivät merelle. Ensimmäisen neljän tunnin saalis oli nolla kalaa, mutta sitten he sattuivat kalaparven päälle, ja saivat puolessa tunnissa 9 kalaa. Saimme siis iltaruoaksi pannulla paistettua kalaa! Ja savustettua kalaa riitti aina kotiin vietäväksi.

Perjantain ja lauantaina välisenä yönä Pohjois-Saaren yli pyyhkäisi valtava myrsky. Meri oli todella vaikuttavan näköinen! Valitettavasti myrsky oli niin voimakas, että kotimatkasta tuli varsin mielenkiintoinen: kukkuloilla oli ollut maanvyöryjä ja joen tulvivat, joten tiet olivat paikoitellen lähes läpipääsemättömiä. Onneksi kuitenkin pääsimme kunnialla kotiin.

JK Indi ei tykännyt uudesta hoitopaikasta ja on antanut meidän kuulla kunniamme parina viime yönä naukumalla suureen ääneen aina parin tunnin välein.