Puutarhassa

Puutarha kukoistaa ja rikkaruohot on kurissa. Mukava tilanne. Ekat tomaatit ja kurkut alkaa olla kypsiä. Kesäkurpitsoista on ylitarjontaa. Ainoo ongelma on taka-alalla oikealla olevat tomaatit. Jostain syystä ne ei kasva. Mutta onneks nää etualan ja takana vasemalla olevat tomaatit ei kärsi samasta ongelmasta...

Kurpitsat kasvaa ihan hulluna. Niitä riittää koko vuodeksi!
Lyhyet tarinat tällä viikolla. Ensi viikolla lisää!

Telttailemassa

Viime viikonloppu oli viimeinen tilaisuus Nickin ja miun käydä kahdestaan telttailemassa. Ensi kerralla meitä onkin sitten kolme! Se oli myös viimeinen Nickin vapaa viikonloppu ennen vauvan syntymää, jonka voimme viettää rentoutuen ja lomaillen. Helmikuun viikonloppuna toivomme saavamme Johnnyn, Claudian ja Lucan kylään, ja maaliskuussa on valmennuskurssi.


Eli tästä viikonlopusta otettiin kaikki mahdollinen irti. Valitsimme leirintäalueen, jossa Nick vietti kesiä lapsena. Täällähän telttaillaan yhdessä ja samassa paikassa viikkokausia ja perheet palaavat samalla leirintäalueelle vuosi vuoden perään. Yleensä lomalle lähdetään isommalla kokoonpanolla, joten telttoja voi olla ympyrässä useita. Erikseen pystytetään myös huvilakatos ruokailua varten. Ympäristöministeriön (DoC) ylläpitämät leirintäalueet ovat halpoja (€4 per nenä per yö) mutta fasiliteetit ovat vähäisiä: meidän leirintäalueella oli vessojen lisäksi tarjolla vain kylmiä suihkuja. Lämpimiä suihkuja saa kun ottaa mukaan auringossa lämmitettävät suihkusampiot. Kaikki ruoanlaitto tapahtuu omilla tarpeilla - keittiöitä ei ole. Ilmeisesti pitkään paikalla olevat tuovat mukanaan kaasulla toimivan jääkaapin. Jos haluaa enemmän mukavuuksia, voi aina valita yksityisen ja hyvin varustellun leirintäalueen. Niitäkin täällä riittää. DoCin leirintäalueet ovat kuitenkin suosittuja ja näin kesäloma aikaan meidän valitsema leirintäalue oli melko täysi, vaikka leiripaikkoja on yli 250 ja viimeiset 50kilsaa piti ajaa hiekkatietä. Nick sanoi, että DoCin leirintäalueiden hyvä puoli lapsiperheille on, että lapsien on pakko kehittää omat leikkinsä, kun ei ole telkkaria ja muita sähköisiä viihdykkeitä. Paikalla olikin paljon lapsiperheitä.



Meidän telttareissumme oli varsin lyhyt: vain kaksi yötä. Mutta tavaraa tarvittiin silti aivan uskomattoman paljon. Meidän pikkuinen auto on kyllä varsinainen tilaihme!







Olin perjantaina yhteen asti töissä. Nick piti koko päivän vapaata ja tuli kanssani Hamiltoniin viime hetken ostoksille. Töiden jälkeen kävimme kotona syöttämässä kissat ja pakkaamassa auton. Ajomatka Coromandel Peninsulan huipulle kesti 3.5 tuntia. Löysimme mukavan paikan, pienen välimatkan päästä lähimmistä naapureista. Onneksi teltan pystytys käy jo rutiinilla, joten pääsimme laittamaan iltaruokaa hyvissä ajoin. Päivästä väsyneenä päätimme jättää paikkaan tutustumisen lauantaille ja vietimme hiljaisen illan omalla teltalla korttia pelaten.

Lähimpään vessan ei onneksi ollut liian pitkä matka (kuva otettu vessan edestä kohti meidän pellon perällä olevaa telttaa). Näin raskaana ollessa kun vessassa tarvitsee käydä aika useasti....

Yllätykseksemme löysimme leirintäalueelta myös kaupan. Se onkin varsinainen sekatavarakauppa mistä saa kaikkea juomavedestä jäätelöön, ja makkarasta pattereihin. Sieltä sai myös ostaa jäätä, mikä sai kylmälaukussa olevat ruoat ja juomat pysymään kylminä sunnuntaille asti.

Meidän teltalta oli merenrannalle vajaan viiden minsan kävelymatka. Yöllä kuuli hyvin aaltojen pauheen.

Säät suosivat meitä. Säätiedotuksen lupaamat sadekuurot jäivät toteutumatta. Pysyimme kuivana koko viikonlopun. Lämpötilakin oli juuri sopivat: päivisin ei ollut liian kuuma ja öisin tarkeni hyvin.

Nickillä oli tietysti kalastusvehkeet mukana. Tällä kertaa meri ei antanut meille evästä. Se on aina huono puoli kun menee uudelle rannalle: on vaikea tietää missä kala syö.

Kävimme myös uimassa (kamera ei tullut sille reissulle mukaan). Vesi oli sen verran virkistävää, ettei leirintäalueen kylmä suihku tuntunut jälkeen päin olleenkaan pahalta.

Koko pitkä biitsi on lintujen pesimäaluetta ja sen takia osittain rauhoitettua (autoja ei saa biitsille tuoda). Mustaa lintua emme nähneet ollenkaan...

... ja tämä toinenkin kaveri oli niin nopea jaloistaa ettei siitä meinannut saada kuvaa ollenkaan.

Ja kuten tästä viimeisestä kuvasta näkyy, niin masu ei ole vielä kovin iso. Onhan tässä vielä kaksi ja puoli kuukautta aikaa sitä kasvatella.

Yli 1000 kävijää!

Maaginen 1000 kävijän raja on rikkoutunut! Olen todella otettu että viikoittain moni käy lukemassa juttujani. Se antaa motivaatiota jatkaa blogin pitämistä. Kiitos siis teille kaikille!

Mustikassa

Käytiin Nickin kanssa poimimassa mustikoita lauantaina. Täällä homma toimii niin, että mustikkafarmari kasvattaa mustikoita pellolla ja kun ammattipoimijat ovat keränneet parhaat marjat myyntiin, ilmoitetaan lehdessä että nyt voi tulla itse poimimaan. Meillä kävi säkä, sillä lähin mustikkafarmi löytyy vartin ajomatkan päästä. Mustikat ovat myös kätevästi isoissa pensaissa - ei tarvitse turhaa kumarrella. Vaikka saimmekin tyhjentää pensaita, joissa oli vain rippeet jäljillä, ei meiltä mennyt kuin reilu tunti täyttää ämpäri. Mustikat ovat vähän isompia kuin meillä, mikä myös helpotti asiaa. Onneksi maku on kuitenkin lähellä kotimaista. Ainoa ikävä puoli mustikoiden poimimisessa täällä on, ettei tämä lysti ole ilmaista. Maksoimme 6.5 kilosta noin €25. Ei siis kovin paha hinta. Tätä täytyy kokeilla uudestaankin!

Uusi vuosi

Uusi vuosi alkoi täällä helteisissä merkeissä. Nickin siskot Jo ja Tam viettivät juhlaa luonamme. Tamin mukana tulivat tietysti myös Brad sekä tytöt: Maddy ja Layla. Rip oli myös joukon jatkona. Nickin vanhemmat ovat automatkalla Etelä-Saarella.

Maddysta on tosi kivaa olla lypsyllä Nick-sedän kanssa.

Takapihan nuotiopaikka on kehittynyt viime vuodesta. Tuuli on edelleen ongelma, joten puutarhaletku on jatkuvasti käden ulottuvilla. Suunnitelmat paikan kehittämiseksi ovat jatkuvia.

Illan ruokana lammasta ja nautaa. Lampaaseen en tietenkään koskenut, mutta nauta oli tosi hyvää!

Tulella oli kiva viettää iltaa myös pimeän tultua. Väsymys oli kova, mutta saimme juuri ja juuri pidettyä silmät auki puoleen yöhön asti.

Aamulla olimme jo hyvissä ajoin liikkellä kohti Rotoruaa. Nickillä on ollutkova ikävä kalastamista, ja Ripin antamat uudet vavat piti saada koekäyttää. Meidän suosikkipaikka joella oli onneksi vielä vapaana.

Tytöt pystyivät uimaan matalassa rantavedessä, vaikka vesi kyllä oli aika kylmää. Päivä oli tosi kuuma, joten Tam ja Brad saivat hyvin otettua aurinkoa.

Onnellinen kalamies!

Ripin joululahjaksi antama vapa on Joannan ensimmäinen oma perhokalastusvapa. Rip auttoi virittämään vavan ja Nick opetti oikeita otteita.

Minä vietin päivän varjossa lukemalla - kuinkas muutenkaan!

Päivä oli mitä mukavin ja rentouttavin! Loistava alku uudelle vuodelle.

Oikein onnellista vuotta 2010 teille kaikille!