Kukoilta pää poikki!

Tähän alkuun kuva meidän upeista auringonkukista. Eikö olekin kauniita?

Pidemmälle ei heikkohermoisten ja eläintenystävien tällä viikolla kannata lukeakaan.

Sunnuntaina oli aika teurastaa kaksi kolmesta kukonpojasta. Suljimme ne jo lauantaina pieneen kanakoppiin, jossa Mrs Kluck aluksi asusteli. Tämä siksi, ettemme halunneet niiden syövän mitään teurastusta edeltävänä vuorokautena. Valitettavasti koppi on suoraan meidän makkarin ikkunan alla, ja pojilla oli paljon sanottavaa heti aamuneljästä lähtien sunnuntaiaamuna. Enpä ois halunnutkaan nukkua pidempään... No vähien yöunien mukanaan tuoma ärtymys takasi, etten tuntenut ollenkaan huonoa omaatuntoa kukkojen teurastamisesta.

Nick oli tosi yllättynyt miten helposti pään sai poikki. Iso ja terävä veitsi auttoi asiassa. Olen tietysti kuullut sanonnan "juoksee kuin päätön kana" mutta se miten pitkään pyristely jatkoi yllätti silti. Verta oli vain vähän.

En ole eläissäni kyninyt kanaa, mutta nyt sekin on tullut koettua. Isoja siipisulkia lukuunottamatta höyhenet lähtivät irti tosi helposti. Kukonpojilla oli aivan eri väriset ihot: toinen on keltainen ja toinen valkoinen. Miun kynimällä kukolla oli jotain pikkuötököitä iholla. Yäk! Kävin heti suihkussa, mutta silti tuntui että niitä vilisteli iholla koko illan )ei tosin ollut, sillä tarkistin joka kerta kun kutitti).

Nyt kukonpojat ovat pakastimessa odottamassa pääsyä meidän ruokapöytään. Ensi kuussa on Ripin ja Lyndan synttärit. Niitä kuulemma juhlitaan meillä avotulella kokkaamalla.

On jännä nähdä, miten eloonjääneet kanat ja kukko tähän uuteen tilanteeseen suhtautuvat. Ainakaan eilen ei käytöksessä vielä ollut mitään muutosta huomattavissa. Nyt vain odottelemme että nuoretkin kanat alkaisivat vihdoinkin munia...

Aloitamme perjantaina viikon loman. Menemme biitsille. Toivottavasti on lämmintä. Joka tapauksessa lisää juttuja vasta maaliskuussa!

Eurooppaan!

Tämä viikko on ollut täynnä jännitystä! Varasimme lentoliput Euroopan reissua varten! Olemme Suomessa 25.5.-2.6. ja sen jälkeen isän, Jyrin ja Erjan kanssa automatkalla Italiassa ja Itävallassa reilun viikon verran ennen kuin juhlimme Nickin parhaan kaverin Johnnyn ja Claudian häitä Urbinossa, Italiassa. Nick on Johnnyn bestman. Yhteensä olemme matkalla melkein neljä viikkoa! Olen aivan innoissani!

Saimme myös nauttia pitkästä viikonlopusta, sillä perjantai oli Waitangi Day, jota juhlitaan Uus-Seelannin liittymisestä Iso-Britannian alaisuuteen. Päivä tuntuu olevan tärkeämpi maoreille kuin valkoihoisille, mikä tuntuu kummalliselta ottaen huomioon että Waitangi-sopimus kusetti maoreilta heidän maansa ja itsenäisyytensä. Sopimus tehtiin sekä englanniksi että maoriksi, ja maorin kielinen käännös jätti muutamat tärkeät yksityiskohdat epäselväksi. Maorit ovat vasta viime aikoina saaneet korvauksia maidensa varastamisesta.

Joka tapauksessa vietimme kolmen päivän viikonloppua. Perjantaina poimimme omenoita lähellä olevasta villipuusta. Omenat olivat tosi hyvän makuisia, mutta kun yritimme tehdä niistä hilloa, ne paloivat pohjaan ja jouduimme heittämään koko satsin pois :( Omenapuu kuvassa keskellä.



Perjantai-iltana Lynda ja Bruce tulivat meille yöksi. Mikä oli hienoa, sillä heistä oli suuri apu kasvimaalla lauantai-aamuna. Puutarhaa tuskin tunnistaa entisestään. Vertailkaapa näitä kuvia:



Nick pääsi käyttämään traktori-taitojaan.


Sunnuntaina emme tehneet juuri mitään. Oli mukava viettää laiska päivä (tai no Nick tietysti kävi lypsyllä aamulla ja illalla...) Nickin lapsuuden ystävä Anna kävi kylässä.

Helle jatkuu. Viikonlopun molempina päivinä oli varjossa 35astetta. Laitumet ovat ruskeita, kun tuuli polttaa ruohoa. Voi kun sataisi välillä...

Puutarhatöitä

Puutarha rehoittaa kesän helteistä huolimatta - valitettavasti vain se on lähinnä rikkaruohot jotka rehoittaa.

Tai no, kaikki 50 basilikaa voivat mainiosti. Pitäisikin opetella tekemään pestoa...

Ja purjot kasvavat silmissä. Keväällä istutetut purjot ovat valtavan kokoisia. Niitä on enää pari jäljellä, mutta onneksi seuraava sato alkaa olla kohta jo valmis.

Jostain kumman syystä tomaatit ei millään tunnu kypsyvän. Oksat on täynnä vihreitä hedelmiä, mutta punaiseksi ne eivät näytä kääntyvän ollenkaan. Onkin hyvä, että Brucen & Lyndan tomaattisato on valtava, ja saan heiltä pari pussillista tomaatteja joka viikko. Tosin tomaatit on halpoja ostaakin, ja kaupasta saa jos jonkinlaista lajiketta.

Perunoista yli puolet on kaivettu jo ylös, loppujen pitäisi kypsyä parin viikon sisällä. Täällä on puute siemenperunoista, joten uusia voidaan istuttaa vasta loppukuusta. Ei niin, että meiltä perunat kesken loppuisivat: kellarissa niitä on iso säkillinen.

Herneitä istutin lisää vasta pari viikkoa sitten. Laitoin siemeniä suoraan maahan, ja viime viikolla ensimmäiset idut nousivat maan pinnalle.

Porkkanoita ja punajuurta kasvatamme lautasella. Ne voidaan toivottavasti laittaa maahan parin viikon sisällä.

Samoin pitäisi istuttaa lisää retiisiä. Edellinen sato pilaantui maahan, kun emme saaneet syötyä niitä tarpeeksi.

Yrtit voivat hyvin, paitsi tilli ja korianteri, jotka ovat lähinnä kuolleet. Odottelemme, jos ihme tapahtuisi ja ne alkaisivat taas kasvaa.

Kanat söivät koko edellisen salaattisadon, joten uusien kypsymistä odotellessa joudumme taas ostamaan salaattia kaupasta. Se ei ole olleenkaan yhtä hyvää.

Kanat söivät myös kurkuntaimien lehdet. Mutta kun ne viime viikolla kävivät myös tomaattien kimppuun, niin ne saivat porttikiellon puutarhaan. Sunnuntaina tiivistimme kasvimaan aitaa ja katkoimme kanoilta siiven, niin etteivät ne onnistuisi lentämään aidan yli. Rakennusmateriaalit loppuivat kesken, joten peräseinä jäi tiivistimättä. Toivoimme, etteivät kanat osaisi kiertää aitaa, mutta toivo oli turha: kun tulin eilen töistä kaikki kuusi olivat pölykylvyllä puutarhassa. Damn!

Poikaset ovat jo isoja; kukot jopa emoaan suurempia. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus teurastaa kaksi kukoista. Nick haluaa pitää niistä yhden. Ainakaan toistaiseksi ei kiekuminen ärsytä niin paljoa, ettenkö suostuisi pitämään sitä hengissä. Kanat eivät ole vielä alkaneet munia. Toivomme että sekin hetki lähenee pian. Tosin en tiedä, mitä aiomme kaikilla munilla tehdä, jos saamme niitä kolme päivässä...