Joulu Andersonien tapaan

Joulu täällä eteläisellä pallonpuoliskolla on paljolti samanlainen kuin siellä koto-Suomessa - paitsi että on kuuma.

RUOKAA on aina liikaa ja maha jatkuvasti täynnä.

Aattoiltana teimme Nickin kanssa perinteiseksi tullutta kanipastaa. Se on todella hyvää ja kaneli ja muut mausteet tekevät siitä jouluisen.

Jouluaamuna suuntasimme Nickin vanhempien luokse - kuten koko muukin suku. Aamu- ja iltakymmenen väliin mahtui suuri aamutee pikkusuolaisineen ja leivoksineen, mammuttilounas (kinkkua, kanaa ja lammasta kaikilla lisukkeilla) jälkiruokineen (sen seitsemää sorttia) sekä iltaruoaksi vielä rääppiäisiä.


Tapaninpäivä alkoi suurella aamiaisella: pekonia, munia ja loput eilisistä vihanneksista grillillä.

LAHJAT kuuluvat jouluun myös täällä. Nick ja minä annoimme kaikille lahjaksi puita istutettavaksi.

Nickin siskontytöt saivat lisäksi työkalut istuttamista varten.

SUKULAISISTA ei todellakaan ollut puutetta. Vakioporukan (Nickin vanhemmat, isoisä, Jo-ja Lisa-siskot sekä Rip-setä) paikalla kävivät myös Tam-sisko miehensä ja kahden tyttärensä kanssa, Glen-täti partnerinsa kanssa, Glenin tytär Saan oman tyttärensä ja partnerinsa kanssa sekä Brucen sisar. Oli helpotus päästä telttaan nukkumaan pois hälinästä! Tosin naapurin kukko ja koira pitivät huolta, ettei unesta tullut liian syvää.

Aatto-iltana aloitimme Nickin kanssa pari uutta perinnettä.

Laura lähetti minulle Lumiukko-piirretyn DVDllä (kiitos!). Sillä on hyvä aloittaa joulu.

(Kuten kuvasta muuten näkyy, niin maha kasvaa hyvää vauhtia)

Kävimme myös kirkossa aattoyönä. Teki tiukkaa pysyä hereillä sinne asti eikä asiaa auttanut, että erehdyin alkamisajasta tunnilla! Itse messu oli myös pettymys, sillä pappi oli vähän hassu ja jotkut messun osat olivat maorin-kielellä. Ei tarvi siihen kirkkoon enää mennä!

Ensi vuonna isä on täällä kanssamme. Ja tietysti myös vauva. Lisää uusia perinteitä luvassa...

Joulu

On taas se aika vuodesta...

Kiitos kaikille lukijoilleni vuodesta 2009. Tätä blogia on kiva kirjoittaa, kun tietää, että joka viikko monta ihmistä käy lukemassa tarinoitani. Ensi vuosi on täynnä mullistuksia meidän elämässä, joten kirjoitettavaaa löytyy varmasti.

Meillä täällä jouluviikko on alkanut helteisissä tunnelmissa. Alla olevaa Pohutukawa-kukkaa kutsutaan Uuden Seelannin joulukukaksi, sillä se aina kukkii näin joulun aikaan. Ei tämä vieläkään tunnu oikealta joululta, vaikka luulisi että 4. joulu tässä maassa olisi jo totuttanut kesäiseen jouluun. Mutta kyllä sitä vaan on lunta ikävä.

Oikein mukavaa ja lumista joulua teille kaikille toivottaen!

-Riikka ja Nick

Maddie 5v!

Nickin vapaa viikonloppu meni totuttuun tapaan sukulaisten parissa. Odotan innolla ensi vuotta, sillä olemme Nickin kanssa sopineet, että tammi-, helmi- ja maaliskuun viikonloput vietetään ihan kahdestaan. Tammikuussa mennään telttailemaan, jos vain ilmat suosivat. Maaliskuussa on valmennuskurssi. Ja eiköhän me jotain kivaa helmikuullekin keksitä...

Mutta tänä viikonloppuna olimme siis Aucklannissa. Nickin siskontyttö täyttää viisi kuun lopulla, mutta synttäreitä vietettiin jo nyt. Jos nämä olivat normaalit lapsen synttäribileet tässä maassa, niin olen iloinen, että muutamme Suomeen ennen kuin lapset menevät kouluun... Synttäreillä oli vieraita yli 50 kun otetaan aikuisetkin huomioon - lapsia oli varmaan noin 30. Onneksi piha on suuri, mutta kun sadekuuro yllätti, täyttyi talo nopeasti!

Lasten viihdykkeeksi oli paikalle hankittu 3 ponia ja pomppulinna. Tämä siis oman trampoliinin lisäksi. No, ainakin lapsilla riitti tekemistä. Tumma poni oli Maddien suosikki, minusta valkoinen oli söpöin. Poneilla oli kauniit juhlakampaukset.

Maddien pikkusisko Layla oli aluksi vähän ujo, mutta hiljainen hetki keinussa Nickin kanssa antoi uskallusta kokeilla myös ponilla ratsastamista.

Lahjoja Maddie sai niin monta, ettei kiinnostus riittänyt kaikkiin. Barbiet olivat ehdottomasti suosikkeja. Mutta onneksi myös meidän vesileikkikalu oli mieluinen. Ilma olisi kyllä voinut olla vähän lämpöisämpi vesileikkejä varten!

Viikonloppuna tuli lunastettua myös lupaus olla tyttöjen luona yökylässä. Illalla kävimme myös katselemassa Aucklannin kuuluisaa joulukatua, jonka asukkaat ovat panostaneet suuresti jouluvaloihin. Olipahan melkoinen pettymys! Olimme autolla liikellä, jotta tytöt pääsisivät myös nauttimaan valoista. Autolla oli tullut paikalle myös tuhat muuta ihmistä, joten jyrkässä ylämäessä oli kiva tehdä mäkilähtöjä parin metrin välein. Meiltä meni yli puoli tuntia vajaan kilsan matkaan! Eikä ne valotkaan olleet niin ihmeellisiä! Tai ehkä ne olivat pettymys kun ei ollut lunta?

Huono muisti

Jotkut väittää, että raskaus vaikuttaa negatiivisesti muistiin. Itse en välttämättä haluaisi väitettä allekirjoittaa, mutta tällä viikolla muisti on pätkinyt tosi pahasti. Erja kyseli tiistaina kuvia meiän talon sisältä ja ajattelinkin ottaa kuvia ja laittaa ne tänne blogiin kaikkien nähtäväksi. Tiistaina en ehtinyt kuvia ottaa, ja sen jälkeen olen asian muistanut aina vain täällä töissä ollessani. Tänään olen myöhään töissä, joten taitaa kuvat jäädä tällä viikolla ottamatta. No, yritetään uudestaan myöhempänä ajankohtana.

Ensi viikolla tarinoita ja kuvia Nickin siskontytön 5-vuotissynttäreiltä. Siellä on kuulemma ainakin 3 ponia...