perjantai 25. helmikuuta 2011

Viininmaistelua

Yksi isän toivomuksista täällä olo ajalle oli päästä maistelemaan paikallisia viinejä. Koska Nick ja minä olemme myös viinin ystäviä, ei toivomuksen täyttäminen ollut ollenkaan vaikeaa. Meiltä vain neljän tunnin ajomatkan päässä on Hawke's Bayn viinialue. Alue on meille tuttu: kävimme siellä viimeksi reilut kolme vuotta sitten.

Aluksi tuntui, että olimme valinneet tosi huonon viikonlopun reissua varten, sillä viime viikonloppuna Napier-kaupungissa vietetään Art Deco-viikonloppua. Maanjäristys tuhosi kaupungin 1931 ja koko keskusta on jälleenrakennettu Art Deco-tyyliin. Kerran vuodessa Art Deco-fanit kokoontuvat kaupunkiin juhlistamaan kaikkea tyyliin liittyvää. Tapahtuma on paisunut niin suureksi, että tänä vuonna paikalla oli ylu 40 000 ihmistä. Majoituspaikat olivat tiukassa, ja huoneiden hinnat kaksinkertaistetut viikonlopun ajaksi. Saimme huoneen kävelymatkan päästä Napierin keskusta. Mikä oli tosi hyvä juttu: olimme keskellä tapahtumia ja nähtäävää oli tosi paljon. Piialle Tampereelle terveisiä. Olit monta kertaa mielessä, kun muistimme miten kovasti olisit halunnut päästä Napieriin täällä meillä käydessämme. Pelkän arkkitehtuurin vuoksi tänne ei ehkä olisi kannattanut tulla, mutta viikonlopun oheistapahtumat tekivät paikasta tosi viihtyisän.

Mutta viininmaistelussa oli silti viikonlopun pääpaino. Emme käyneet edes ensin hotellilla perjantai-iltapäivänä vaan suuntasimme suoraan Te Awangan alueelle maistelemaan viinejä. Tiesimme kokemuksesta, että tämän merenläheisyydestä erityispiirteensä saavan mikroilmaston tuottamat viinit ovat tosi hyviä. Ja ensimmäinen viinitarhat jossa vierailimme osoittautui koko viikonlopun kohokohdaksi. Viinit olivat erinomaisia ja palvelu asiantuntevaa ja ystävällistä. What a way to start the weekend!



Lauantaiaamuna kävelimme ympäri kaupunkia ja nautimme ilmapiiristä. Liikkellä oli tosi paljon ihmisiä, jotka olivat pukeutuneet aikakauden asuihin. Vanhoja autoja, moottoripyöriä ja muita ajoneuvoja oli joka puolella. Kadut täyttyivät musiikista kun erilaiset kokoonpanot esittelivät taitojaan. Osa muusikoista olisivat hyvin voineet ikänsä puolesta olleet paikalla kun maanjäristys 80 vuotta sitten iski.


Sofiaa eivät autot paljoa kiinnostaneet. Mutta musiikista hän piti kovasti.









Ehdimme tosi viinejäkin maistelemaan lauantaina. Viinitarhoista osa on pieniä ja intiimejä, kun taas toiset ovat valtavia ja tuottavat viinejä massamyyntiin. Isäkin oppi, että kolmannen viinitilan jälkeen on jo vaikea tehdä eroa viinejen välillä. Minulle tärkein oppitunti oli, että voin poistaa Pinos Grisin nautittavien valkkareiden listalta. Koko viikonloppuna en maistanut ensimmäistäkään Pinot Grisiä, josta olisin pitänyt. Pinot Gris liittyy Chardonnayn ja Gewurztraminerin joukkoon listalle viineistä, joita en ikinä ostaisi itselleni. Punaviineistä ei vastaavaa listaa ei vielä ole, sillä en ole vielä punaviinilaatua maistanut, josta en olisi pitänyt. Huonoja viinejä kyllä, mutta ei huonoja rypälelaatuja.




Kuten sanottu viininmaisteluretki jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi, kun Sofian sairastuminen sotki suunnitelmat. Väliin jäi isälle synttärilahjaksi suunniteltu viinitilan tutustumiskierros. No, onpahan jotain mitä tehdä kun isä tulee tänne seuraavan kerran!




torstai 24. helmikuuta 2011

Täällä ollaan

Onkin jäänyt jutut viime aikoina vähiin. Mutta täällä ollaan kuitenkin.

Laitan huomenna kuvia ja juttuja viime viikonlopun viininmaistelureissusta.

Sofia sai siellä vatsataudin ja tartutti sen meihin muihinkin. Alkuviikko on mennyt sairastaessa ja telkkarista maanjäristys-uutisia seuraten. Myö ollaan kaikki jo tokenemassa, vaikka varsinkin Sofia on sairastanut pitemmän kaavan mukaan. Mutta tuho Christchurchissa laittaa omat vastoinkäymiset oikeaan mittasuhteeseen.

Huomenna siis lisää.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Muutto edessä

Nickin ensin kauden työpaikka varmistui vihdoinkin.

Täällähän maitotilojen työsopimukset tehdään aina vain vuodeksi kerrallaan. Jo marraskuussa Nick ilmoitti pomolleen että vaihtaa ensi kaudeksi työnantajaa. Olemme olleet tällä tilalla kolme kautta, ja nyt on Nickin aika löytää uusia haasteita.

Ja haastetta löytyi kerrakseen! Ei riitä, että uudella tilalla on 500 lehmää - siellä on myös reilut 6000 lammasta! Eli Nick saa opetetta ihan uuden elikon hoitamista. Mie vaan toivon, ettei lampaanliha kuulu osana luontaisetuja. En oo sietänyt lampaanlihan makua sen jälkeen kun vietin 3kk lammastilalla Australiassa vaihtarivuoden aikana.

Uuden työpaikan mukana tulee neljän makuuhuoneen talo. Ehdin nähdä sitä pikaisesti ekan haastattelun yhteydessä. Toivottavasti pääsemme näkemään taloa vielä ennen 1.6. muuttoa.

Miun työmatka pitenee 10minsaa suuntaansa, mutta eipä tuo 40minsaakaan vielä turhan pitkä ole.

Tällaisia uutisia tällä viikolla.