Morrinsville

Kävi mielessä, etten ole ollenkaan esitellyt kotikaupunkiamme. Morrinsvilleen on meiltä noin 5 kilsaa matkaa, joten se on meidän lähin kaupunki/kylä. Siellä teemme viikottaiset ruokaostoksemme ja käymme kirjastossa. Keskusta ei ole lovin suuri, kuten kuvat pääkadulta kertovat. Mutta silti sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Joka kuukauden eka lauantai on markkinapäivä, jolloin torilta saa tuoreita vihanneksia ja pientuottajien herkkuja, kuten juustoja ja salameja. Tarjolla on myös paljon käsitöitä.

Joka toinen viikko ajamme 10 kilsaa keskustan toiselle puolle kierrätyskeskukseen. Mehän emme ole ollenkaan kunnallisen jätehuollon piirissä, joten kaikki mitä emme voi kierrättää pitää polttaa takapihalla. Onneksi meidän kunnassa voi kierrättää kaikki muovit, lasin ja tölkit. Poltettavaa ei jää kuin yksi pieni roskapussi viikossa. Roturuassa piti kaikki muovit eritellä erikseen, täällä pääsee helpommalla, kun kaikki menee yhteen kasaan.

Tähän loppuun vielä kuvia meidän ekasta papusadosta. Näitä on odotettu toukokuulta asti. Vain kolmas osa kasveista selvisi talven yli. Nyt ovat ekat palot valmiit. Tuo määrä ei näytä isolta, mutta palot täyttivät ison kulhon.

Itse pavut veivät paljon pienemmän tilan. Ja kun vielä näistä otti ulkokuore pois, jäi syötävää alle kourallinen. Mutta ne maistuivat tosi hyviltä omien sipulien ja tinjamin sekä pakasteherneiden kanssa pannulla paistettuna. Nami nami. Onneksi näyttää siltä että sadosta saamme vielä pari samanlaista ateriaa.

Blogi 1-V!

Tässä kuussa tulee vuosi siitä kun aloin kirjoittamaan tätä blogia. Vau! Aika menee tosi nopeesti. Vuodessa ehti tapahtua tosi paljon. Maalaiselämä on jo arkea, eikä enää ole niin uutta ja ihmeellistä kuin vuosi sitten. Mutta mukavaa se on - ainakin suurimman osan ajasta. Näin reilun vuoden jälkeen on hyvä voida sanoa, että tekemämme ratkaisut olivat oikeita. Maalaiselämä sopii meille!

Kun vuosi sitten aloitin blogin kirjoittamisen, olimme vasta aloittamassa puutarhan rakentamista. Muistatteko vielä tätä kuvaa vuoden takaa?

En olisi tuossa vaiheessa mitenkään uskonut kuinka paljon iloa ja hyötyä puutarhasta voi olla. Välillä rikkaruohojen kitkeminen tuntuu pakkopullalta, se on kyllä pakko myontää. Mutta kaupan päälle saatu raitis ilma oli aina positiivista. Ja mikään ei maistu paremmalta kuin oman maan vihannekset.

Viime vuoteen verratuna olemme tosi pitkällä puutarhan kanssa. Pavut ovat melkein valmiit. Ensimmäisiä salaatteja voi pian alkaa syödä. Perunat ja kurpitsat kasvavat silmissä. Ja sipulit ja purjot voivat hyvin. Tämä viikonloppu (lokakuun viimeinen) on täällä perinteisesti viikonloppu, jolloin kesän vihannekset istutetaan. Laitamme suoraan maahan paprikan, kurkun, punajuuren, retiisin ja maissin siemeniä. Tomaatin alkuja olemme kasvattaneet ikkunalla muutaman viikon ja ostamme kaupasta lisää (tomaatteja ei voi koskaan olla liian paljoa!).

Yrttitarha kukoistaa. Kirjaimellisesti. saa nähdä miten yrteille käy sen jälkeen kun kukkiminen loppuu. Kuolevatkohan ne pois? Mutta onneksi ne ovat aika nopea kasvuisia, joten kesäksi ehtii vielä saamaan uuden sadon.

Kesäaika

Meillä käännettiin kellot kesäaikaan pari viikkoa sitten. Sen jälkeen alkoi varsinainen takatalvi. Lämpötila putosi miinuksen puolelle melkein joka yö viime viikolla. Takassa paloi tuli yötä päivää ja silti sisällä oli kylmä. Onneksi emme vielä ole istuttaneet turhan paljoa uutta puutarhaan. Halla olisi varmasti tehnyt tuhojaan.



Viikko sitten tiistaina meinasin ajaa ojaan töihin tullessa, kun yht'äkkiä huomasin horisontissa lumipeitteisiä vuoria. En ollut aikaisemmin edes tiedostanut koko kukkuloiden olemassa oloa! Ja nyt lunta oli niin lähellä! Nick sanoi samana iltana, että lunta näkyi myös meidän keittiön ikkunasta kun katseli Te Aroha vuorelle. Valitettavasti lumi suli pois samana päivänä.


Tässä artikkeli Waikaton lumista


http://www.stuff.co.nz/waikato-times/news/2935333/Waikato-shivers-as-snow-falls

Lunta tuli tosi paljon Pohjois-Saaren itäosissa. Sinne on meiltä vain parin tunnin ajomatka. Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana... Suomessa on kai ensilumi satanut lähes kaikkialla melkein koka puolella maata. Tiedän, että monet lukijoista eivät ole asiasta ollenkaan innoissaan. Mutta kun ei ole nähnyt lunta ollenkaan melkein kahteen vuoteen, niin kyllä sitä on jo ikävä. Alla vielä kuvia täkäläisestä lumimyräkästä.



http://www.stuff.co.nz/national/2931028/Chaos-continues-on-snow-covered-roads


Viime viikonloppu oli Nickin vapaaviikonloppu lokakuussa. Meidän oli tarkoitus mennä telttailemaan (keli ei olisi suosinut) tai mennä kylään/kalaan meren rannalle. Tämä oli ainoa viikonloppu puoleen vuoteen, jolloin meillä ei ollut jonkinlaisia sukujuhlia. Kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Nickin isä Bruce on ollut kovissa kivuissa ja sen takia masentunut koko talven. Piristääkseen isäänsä Nick ehdotti Brucelle poikien kalastuspäivää sunnuntaille. Hyvä niin. Heidän oli tarkoitus viedä vene vesille ja koeajaa se talven jälkeen. Valitettavasti vene on vain taas rikki. Kaikki muu kyllä toimii, paitsi moottorin vinssi. Se sama vinssi jota vasta ennen pääsiäistä korjattiin. Minun ja Nickin yhteinen vapaapäivä meni siihen, että Nick yritti saada vinssiä toimimaan. No, vietin siis sohvalla lukien kaksi päivää yhden sijasta. Ei se maailma siihen kaadu.

Ponnisteluistaan huolimatta Nick ei saanut venettä kuntoon, joten pojat ottivat onget mukaan ja harjoittivat kalastusta rannalta. Toiveet kalaillallisesta eivät olleet kovin korkea, mutta Nick yllätti saamalla kalan, joka oli savustettuna tosi hyvää ja juuri riittävän iso meille kahdelle. Nick ja Bruce olivat myös todella innoissaan löytämästään niemenpohjukasta, jossa vesi oli kuulemma tosi kirkasta. He myös löysivät vuokrattavissa olevan bachin (mökin) jonne kuulemma haluavat viedä Erjan kunhan hän tulee tänne. Tarkoituksena on ilmeisesti tutustuttaa Erja mökkeilyyn uus-seelantilaisittain.


Kiitos vielä kaikista onnen toivotuksista. Ne lämmittivät kovasti mieltä takatalven myrskyissä.