Sain juuri Nickiltä tekstiviestin: Mrs Kluck muni ensimmäisen munansa poikasten syntymän jälkeen! Aloimme jo olla tosi huolissamme, ettei munia tulisi ollenkaan. Onhan poikasten syntymästä jo kuukausi aikaa. Poikaset ovat jo tosi isoja, mutta vieläkään emme tiedä kumpaa sukupuolta ne ovat. Tällä hetkellä arvailemme, että kolme poikasta, joiden heltta on isompi kuin kahden muun, voisivat olla kukkoja. Tämä sopisi meille hyvin, sillä emo ja kaksi poikasta - tai kolme munivaa kanaa - olisi sopiva määrä munia meille ja kanoille olisi riittävästi tilaa. Nyt vain peukut pystyyn, että Mrs Kluck jatkaa munimista.
Iloiset uutiset olivat tarpeen tänä maanantaiaamuna. Vietin unettoman yön, sillä Miki ei tullut illalla kotiin. Jätämme kissat ulos kun olemme viikonloput poissa (naapurin tyttö käy niitä ruokkimassa), mutta kun olemme kotona, ovat molemmat kissat yöt sisällä. Joten huolestuin, kun Mikiä ei illalla kuulunut kotiin. Nick oli jo unessa enkä halunnut häntä herättää, mutta kauhukuvat Mikin kohtalosta takasivat huonot yöunet. Kun Nick heräsi neljältä töihin, ei Mikiä vieläkään näkynyt missään. Kävelin pimeillä pelloilla taskulampun kanssa reilun puolituntia ja huusin ääneni käheäksi. Mutta kissaa ei näkynyt. Masentuneena palasin kotiin. Juuri kun olin sulkemassa ovea, katti käveli sisään hyvin unisen näköisenä ilman huolen häivääkään. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Yritin vielä nukkua pari tuntia ennen töihin lähtöä, mutta adrenaliini piti minut hereillä. Nyt väsyttää.
Oli varsin ikävä loppu muuten mukavalle viikonlopulle. Olin perjantaina poissa töistä, joten viikonloppu oli pitkä ja rentouttava. Miulla on töissä hyvä diili: työaika on 37.5 tuntia viikossa ja siitä ylimenevät tunnit saan pitää vapaana (tai ottaa palkkana). Koska miun pitää olla töissä vähintään kaheksan tuntia päivässä, niin ylitöitä kerääntyy ihan hyvin. Näin saan päivän vapaaksi melkein joka toinen viikko (ja joulun aluspäivät). Emme ole Nickin kanssa pysähtyneet oikein kunnolla moneen kuukauteen, joten olimme molemmat loman tarpeessa. Nickin kohdalla ei tosin juuri voi puhua lomasta, sillä lypsyt piti hoitaa normaaliin tapaan. Mutta kaiken kaikkiaan saimme vain olla monta tuntia: mie luin ja Nick pelas vuokratulla XBox360:lla. Launtaina kävin auttamassa iltalypsyllä. Kroppa alkaa ilmeisesti jo tottua työhöh, sillä lihakset ei tulleet juuri ollenkaan kipeeksi.
Nickin palkkaan kuuluva puolikas nauta tuli torstaina, joten lihasta ei pitäs vähään aikaan tulla puute: meiän iso pakastin on täynnä nautaa eri muodoissa. Ja parasta on että ruokamailit (foodmiles) on tosi lyhyet: lehmä kasvo meiän laitumella ja teurastettiin vajaan parin kilsan päässä. Tosin voin kuvitella että jossain vaiheessa alkaa tulla possua ikävä.... Ei vaiskaan, tarkoitus on kyllä ostaa ja syödä muutakin lihaa (ja kalaa).
Söimme myös ensimmäiset salaatit omasta puutarhasta. Olen muuten ollut vähän huolissani salaattieni kohtalosta: kanit ovat syöneet/pöyhineet kukkamaani piloille, ja pelkään että kasvimaa on seuraavana vuorossa. Nick oli samoilla linjoilla, ja haulikko kuuluu nyt moottoripyörän (jolla hän siis ajelee päivät pitkät ympäri tilaa) vakiovarusteisiin. Viikonlopun saldo: kaksi kania pakasteeseen ja kaksi muutakin hengiltä. Meiän uusiin jouluperinteisiin kuuluu tosi herkullinen kanipata. Teimme sitä ensimmäistä kertaa viime vuonna, ja se oli tosi hyvää. Vaikka jouduimmekin viimeistelemään sen grillillä kun sähköt menivät poikki kesken hauduttamisen....
Lisää juttuja ensi viikolla!
