Syksyn merkkejä

Syksy alkaa pikkuhiljaa saapua. Yhtenä aamuna oli jo hallaa. Halla sai maissipellon keltaiseksi ja läheisen pellon vallanneet rikkaruohot punaiseksi. Kauniissa auringonlaskun valossa näytti hetken kuin meillä olisi ruska-aika.

Toinen varma syksyn merkki on täpötäysi puutarha. Päätimme Nickin kanssa yrittää säilöä osan vihanneksista talvea varten. Kurpitsat ja sipulit pääsivät suoraan kellariin, mutta tomaatit, kurkut ja punajuuret päätyivät ensin keittiön liedelle. Tomaatit päätyivät parissa eri muodossa pakastimeen, punajuuret jääkaappiin ja suolakurkut kellariin. Tulokset näyttävät ainakin tässä vaiheessa tosi hyviltä, mutta aika näyttää tuleeko tästä jokavuotinen tapa. Hauska päivä kuitenkin!

Mattopyykillä

Kuka muistaa vielä ajan kun Suomessa oli monissa kodeissa kokolattiamatot? Miulla on hämärä muistikuvan tapainen, että meillä ois ollu Saratiellä kokolattiamatot, mutta voin kyllä on väärässäkin. Miulla ei kuitenkaan oo mitään muistikuvaa siitä, miten kokolattiamattoja on Suomessa pidetty puhtaana...

Täällä kokolattiamatot on melkein joka kodissa. Mein Melbournen kämppä on ainoo, missä sain nauttia paljaista puulattioista. Lake Okarikan kämpässä oli kokolattiamatto myös vessassa - tosi epäkäytännöllistä! Tähän asti myö ollaan muutettu aina noin vuoden välein, joten kokolattiamattojen siivous ei oo ollu niin ajankohtaista. Vuokrataloissa matot pitää aina puhdistuttaa ammatilaisvoimin ennen pois puuttoa. Tähän kämppään muuttaessamme pyysimme myös isäntäparia maksamaan ammatillisesta puhdistamisesta. Mutta siitä on kohta kaksi vuotta aikaa...

Ongelma mattojen puhdistamisessa kodissa, jossa asutaan, on että mihin laittaa kaikki huonekalut. Koska osa huonekaluista on pakko jättää paikalleen, päätimme pestä matot omin voimin ja säästää huimasti rahaa ammattilaiseen verrattuna. Lauantaina kävimme siis heti aamusta vuokraamassa mattojen pesulaitteen paikallisesta supermarketista. Nick sai suurimman osan huonekaluista siirrettyä joko terassille tai vierashuoneeseen (joka puhdistetaan lähempänä Erjan saapumista...). Kaaos oli melkoinen.

Itse puhdistamiseen ei mennyt kauheasti aikaa. Minun tehtäväni oli täyttää vesisankoja ja pitää sähköjohto pois Nickin jaloista.

Tulikuuma vesi ja matonpuhdistuaine puhdistivat mattoja tehokkaasti. Poistoveden väristä näkee kuinka paljon likaa oikein irtosi... Onneksi päivä oli kuuma ja tuulinen, joten auki olleet ikkunat takasivat mattojen kuivumisen iltaan mennessä.

Lauantain projekti ei tehnyt minusta kokolattiamattojen ystävää. Tiesin kyllä jo ennestään kuinka likaisia matot ovat, mutta yritän olla ajattelematta asiaa liian paljon. Onneksi projekti oli vähemmän raskas ja aikaavievä kuin olin kuvitellut, joten teemme saman uudestaan, kunhan vauva alkaa liikkua itsekseen. Siihen toki menee vielä jonkin ikaa. Tänään nautin puhtaasta tunteesta paljaiden varpaiden alla...

Vaihtoautoviikot

Pari viikkoa sitten Nickin pappa heräsi keskellä yötä ajatukseen, että Nick ja mie tarvitaan isompi auto - ja että hänellä on sellainen. Joten hän tarjosi meille oman autonsa vaihdossa meiän pikku Starlettia vastaan. Hieno homma! Myöhän ostettiin Starlett häneltä silloin kun muutettiin Australiasta tänne. Eli tuttu auto hänelle.

Mie olin aluksi aika epäileväinen, sillä Ronin auto on 2-ovinen pikku-Madza. Mie en ollut ollenkaan varma, että 2-ovisuus toimis vauvakopan kanssa. Plus ainakin vähän aikaa (ennen kuin oikeesti ostetaan isompi auto kun mie palaan töihin) meitä ois Erjan kanssa kolme aikuista autossa. Joten mie halusin "koeajaa" auton takapenkin vauvaistuimen kanssa ennen kuin suostuin diiliin.

Nyt lauantaina kävimme sitten Aucklannissa lypsyjen välillä. Yllätyksekseni vauvankoppa toimii tosi hyvin etuoven kautta. Johtunee varmaan siitä, että kopassa on turvavöillä jatkuvasti kiinni oleva jalusta, johon itse koppa vauvoineen "pudotetaan". Myös pois nostaminen on helpompaa kuin Starletissa. Ja takaistuimella on paremmin tilaa istua kuin Starletissa. Joten iloisena suostuin vaihtokauppaan.

Autojen omistussuhteet eivät itseasiassa muutu - lainaamme vain toistemme autoja puolen vuoden ajan. Turha tästä ajasta on valtiolle myyntiveroja maksaa.

Kyllä tuntui hyvältä ajaa 1.8litran autoa 1.3l auton jälkeen! Bensaa tietysti kuluu enemmän kuin omalla autolla, mutta nyt kun en käy enää töissä, niin kilometrit vähenevät huomattavasti.

Nickillä on aina ollut kammo Mazdoja kohtaa, mutta eiköhän hän tästä selviä. Meitä molempia vähän hävettää etupellin iso lommo, mutta sen siitä saa kun ajaa vanhuksen autoa... Muuten olemme todella tyytyväisiä tämän vaihtoautoviikon tulokseen!

Alle neljä viikkoa!

Meillä on laskettuun aikaan enää alle neljä viikkoa. Jos ihme tapahtuu ja vauva syntyy silloin kuin on ennustettu, niin sitten saamme perheenlisäystä pääsiäismaanantaina. Mutta tuskin se ihan niin menee. Mutta vähiin aika käy ennen kuin se loppuu. Työt miulla loppuu tän viikon jälkeen. Tai meen mie viel ens viikon perjantaina yhteen seminaariin, mutta töissä oon viimeistä päivää tänä perjantaina.

Viime viikonloppuna käytiin valmennuskurssilla. Onneks täällä oli vaihtoehtona käydä koko hoito kahdessa päivässä. Näin saimme kurssin käytyä Nickin vapaan viikonlopun aikana. Kurssista oli paljon hyötyä. Nyt tuntuu, että olemme valmiit vauvan saapumiseen. Tai ainakin niin paljon kuin siihen voi olla valmiina...

Kaikki on mennyt tähän asti tosi hyvin. Mie oon voinut loistavasti eikä kuumuuskaan ole pahemmin vaivannut. Nyt vaan pitäs keksiä tekemistä seuraaviks viikoiks, kun työt ei enää täytä päiviä. No, pitää ainakin opetella taas neulomaan ja ompelemaan, että saan loput vaippakamat valmiiksi...

Nick on ainakin yhtä innoissaan kuin minä. Välillä jopa tuntuu että hän on enemmän innoissaan - jos se nyt on mahdollista. Mutta olemme vaihtaneet rooleja keskenämme, nyt vaihteeksi Nick on meistä kahdesta paremmin organisoitu. Nick on se joka pakkaa laukkua sairaalaa varten ja tarkistaa vauvatavaroiden ostoslistaa. Se on aika hauskaa.

Vauva on aika pieni, joten masunikaan ei ole kovin suuri. Mutta ehtiihän se vielä kasvaa...

Päivä Lisan kanssa

Lauantaina ajoimme lypsyjen välillä TKihin viettääksemme päivän Lisan kanssa. Lisa tietää, että meille on tulossa vauva, joten Nick halusi Lisan näkevän kasvavan masuni. Lisalla on ensi viikolla synttärit, joten ostimme hänelle lahjaksi vauvanuken. Saatuaan nuken Lisa menetti kaiken mielenkiinnon masuani kohtaan. Oma vauva vei kaiken huomion. Linda totesi, ettei Lisa ole koskaan ollut yhtä innoissaan nukesta.

Lounaan aikaan Lisa alkoi käydä kärsimättömäksi, koska tiesi pääsevänsä pian uimaan. Vierailu TKin yleisellä uima-altaalla kuuluu kesäisin joka kotivierailun ohjelmaan. Tällä kertaa oli extrahienoa, kun veli tuli mukaan. Tosin miulle tulee aina mielikuva, että Lisa on vähän katkera meidän vieraluistamme, sillä silloin vanhempien huomio ei ole yksin hänessä. Ymmärrettäväähän se on, sillä Lisan aika vanhempiensa kanssa on aika rajoitettua.

Nickillä on kammo yleisiä uima-altaita kohtaan. Kammo syntyi, kun hän Melbournessa joutui putsaamaan hotellin porealtaita ja näki miten paljon epäpuhtauksia niissä on. Lauantain uimareissu oli siis hyvää harjoittelua tulevaa vauvauintia varten!

JK - Jäähyväiset Mrs Kluckille: Nick joutui loppuviikosta lopettamaan vanhimman kanamme. Mrs Kluck on käynyt liian vanhaksi, eikä enää pystynyt tuottamaan munia. Yritystä kyllä löytyi, mutta tuotoksista syntyi vain matoja. Ruoka kyllä maistui edelleen, mutta meillä ei ole mitään halua maksaa ruoasta saamatta mitään vastapalveluksi. Kukko tuli kuulemma hulluksi, kun Mrs Kluck juoksi päättömänä pitkin pihamaata. Nickistä kanan lopettaminen oli paljon lehmän lopettamista vaikeampaa. Mutta pakko mitä pakko.