Vasikoiden kanssa

Olipahan taas!

Otin viime viikolla kaksi päivää lomaa töistä, jotta voin viettää aikaa Christine-emännän kanssa ja opetella hoitamaan vasikoita. Heti ekana aamuna kävi selväksi, ettei tästä seikkailusta tule kuvia otettua. Kädet kyynärpäitä myöten mudassa ei ole paras tapa käyttää kameraa. Joten se siitä ideasta.

Muutenkin kaikki meni päin peetä. Kysyin Christineltä sopiiko hänelle nämä neljä päivää ja sain myöntävän vastauksen. Todellisuudessa viime viikon loppu oli koko vasikoinnin kiireisin, kun kolmessa päivässä odotettiin syntyvän melkein 150 vasikkaa. Ja kun vielä satoi kaatamalla, oli Christinellä koko ajan todella kiire. Eli hän ei ehtinyt minua opettaa, eikä hänellä riittänyt aikaa ja kärsivällisyyttä minun kysymyksilleni. Perjantain aamusyötön jälkeen kyllästyin tunteeseen olla koko ajan tiellä ja kysyin onko parempi jos en enää ole auttamassa. Helppottuneena Christine vastasi kyllä. Kaikelta tältä olisi vältytty, jos Christine olisi kertonut kiireestä jo kun asiasta kysyin. Otin kaksi päivää lomaa aivan turhaa. Olo ei ollut kaikkein positiivisin.

Mutta ehdin kyllä oppia paljon jo reilun päivän aikana. Olen kirjottanut kaiken muistiin, ja uskon että yhdistämällä voimamme Nick ja minä kyllä pärjäisimme keskenämmekin vasikoinnista, jos siihen tilaisuus ensi vuonna tulee. Ainoa ongelma on siinä, että tänä vuonna vasikat ovat tosi terveitä, joten sairauksien hoitamisesta minulla ei ole käsitystä. No, tekemällä oppii.

Vasikat ovat tosi suloisia, mutta niillä on terävät hampaat (sormet on niiden suussa jatkuvasti kun niitä opettaa imemään). Suloisimpia ovat risteytykset, joissa on mukana Eyshire-lajia: niillä on kauniin pinkki nenä, sydän otsalla ja valkoiset sorkat. Vasikat kasvavat hurjaa vauhtia: eron vastasyntyneisiin huomaa jo parissa päivässä.

Minulla oli myös synttärit viime viikolla. Kävimme lauantaina lounaalla Hamiltonissa ja illalla Nick kokkasi minulle tosi hyvän italialaisaterian. namnam.

Saada nähdä mitä tämä viikko tuo tullessaan.

Hiljainen viikko

Vietimme oikein hiljaisen viikon - ei tapahtunut oikein mitään.

Vasikoita on jo 80, joten lypsyt on aamuin illoin. Nick on aika väsynyt, mutta kyllä siihen taas tottuu. Alku on aina rankkaa, kun osa lehmistä tulee lypsylle ekaa kertaa eikä osaa oikein käyttäytyä. Kylmä ja sateinen sää tekee päivistä vielä raskaampia.

Miulla on töissä vielä mukavaa, kun pomo on lomalla. Täällä on niin paljon rennompi olla, kun Anne ei ole sotkemassa asioita...

Viikonloppuna Lynda ja Bruce kävi yökylässsä. Katselimme lomakuvia ja sotaelokuvia. Kotkanpesällä käynnin jälkeen meitä jäi vaivaamaan onko leffa Where Eagles Dare sijoitettu sinne vai ei. Tarkoituksena oli katsoa se tänä viikonloppuna, mutta videovuokraamo oli hävittänyt sen. Katsoimme dokudraaman taistelusta Iso-Brittanian ilmatilasta sen sijaan. Sekin oli varsin hyvä.

Torstaina tällä viikolla aloitan neljän päivän työrupeaman tilalla. Opettelen pitämän huolen vasikoista, siltä varalta että jo ensi vuonna meillä on oma tila hoidettavana. Yritän ottaa kuvia, jotta saan ensi viikolla tänne taas kuviakin. Siihen asti näkemiin.

YWCA - NNKY

Olemme uudistamassa työpaikkani nettisivuja, ja Haresh otti uusia kuvia hostellista sitä varten. Tässä kurkitus työmaailmaani.

Tältä hostelli näyttää ulkoa päin. Eikö olekin kaunis väri? Huoneita on kolmessa kerroksessa yhteensä 69. Suurin osa huoneista on yhden hengen huoneita, mutta meillä on myös reilut kymmenen parihuonetta. Parihuoneissakin asuu usein vain yksi ihminen, sillä vuokrassa ei ole eroa kuin €10 viikolta.

Yhden hengen huoneet eivät todellakaan ole kovin isoja. Meillä on asukkaita, jotka ovat asuneet tällaisessa huoneessa jo useita vuosia. Minä tulisin hulluksi! Varsinkin kun vessat, suihkut ja keittiö pitää jakaa noin 10 muun asukkaan kanssa. Hostelli rakennettiin 70-luvulla, mikä tarkoittaa ettei huoneissa ole kuin yksi pistorasia. Tänä päivänä kaikilla on kännykät ja tietokoneet ja joskus jopa telkkarit ja jääkaapit. Ei ihme, että muuntajat aina välillä paukkuvat. Huoneissa on patterit, jotka ovat päällä vain pari tuntia iltaisin ja pari tuntia aamuisin. Varsinkin näin talvella huoneet ovat päivisin tosi kylmiä. Yritän saada pomon suostumaan pitämään lämmityksen päällä vuorokauden ympäri, mutta en usko että tässä onnistun. Pitää kuitenkin yrittää. Minulla on myös omakohtainen syy yritykseen, sillä toimistoni on päivisin todella kylmä. Tätäkin kirjoittelen villakangastakki päällä.

Kaikissa kerroksissa on myös yhteinen TV-tila. Huomatkaa kauniit kokolattiamatot, jotka ovat myös käytävillä. Minun toivelistani kärkisijalla on uudet modernit matot, mutta kukaan muu ei tunnu välittävän millaisen kuvan nämä matot meistä antavat.

Keittiötkin ovat aika pienet ottaen huomioon kuinka monta niitä käyttää. Yksi hella yli 10 henkeä kohden on aika vähän. Varsinkin kun meillä on paljon intialaisia asukaita, joiden ruoanlaittoon menee aikaa. Suurin osa asukkaista syö kyllä omissa huoneissaan.

Yritämme kierrättää mahdollisimman paljon. Asukit ovat aika hyvin oppineet tavoille. Meillä oli pari kuukautta sitten suuri ongelma, kun joku varasti koko ajan ruokaa jääkaapeista. Vihdoinkin saimme hänet kiinni ja potkittua pihalle. Viime kuussa asensimme kamerat kaikkiin keittiöihin. Nyt on helpompi saada varkaat kiinni. Ja mikä parasta: asukkaat myös siivoavat jälkensä entistä paremmin!

Että tällaisessa paikassa minä arkipäiväni vietän. Ei voi sanoa, että tuntisin ylpeyttä tästä paikasta, mutta olen kyllä ylpeä työntekijöistäni. Siivojat pitävät paikan puhtaana, ja ilta- ja viikonloppuapulaiset pitävät asukkaat kurissa ja järjestyksessä (vaadittaessa). Suurin osa asukkaista tuntuu paikasta pitävän.

Ensi viikolla taas lisää!

Suklaakakun ohje

Lappeenrannan vierailun aikana Nick teki jälkiruoaksi suklaakakun, jonka reseptiä kaikki paikalla olleet kyselivät. Tässä se nyt tulee:

100g huoneenlämpöistä voita
vajaa 2dl sokeria (3/4 cup)
1 muna
1 tl vanilja essence (en tiedä tarkkaa suomennosta, sori)
3dl jauhoja (5/4 cup)
2tl leivinjauhetta
1rkl kaakaojauhetta
1-2 dl maitoa (taikinan pitää olla juoksevaa)

reilu 1dl ruskeaa sokeria (1/2 cup)
1rkl maissijauhoa
1/2 dl kaakojauhetta (1/4 cup)

5dl kiehuvaa vettä

Sekoita voi, sokeri, muna ja vanilja keskenään. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe. Lisää maitoa kunnes taikina on juoksevaa.

Laita uunin pitävään vuokaan. Ripottele päälle sokeri-maissijauho-kaakaojauhe sekoitus. Kaada kiehuva vesi varovasti lusikan selkää apuna käyttäen taikinan päälle. Paista 35 minuttia 180 asteessa (leivoksen pitäisi olla joustavaa koskettaessa).

Voidaan lämmittää uudelleen seuraavana iltana.

Toivottavasti maistuu!

Nickin siskot kylässä

Nickin viikonloppu alkoi tosi hyvin: hänen nelipyöräsensä päättyi ojaan. Onni onnettomuudessa, että Nick itse ollut kyydissä. Isäntä ja emäntä sai hyvät naurut Nickin kustannuksella. Isännän traktori tarvittiin saamaan ajopeli ylös ojasta.

Nickin molemmat siskot tulivat kylään lauantaiksi. Tammy-siskon tyttäret Maddison ja Laylah ovat lehmistä ja kanoista aivan innoissaan. Ilmat eivät suosineet vierailua, sillä vettä tuli välillä vaakatasossa. Tämä ei tyttöjä haitannut vaan he halusivat aina mukaan, kun Nickin oli aika mennä töihin. Brad-isä ja Jo-täti ottivat osaa hauskanpitoon lauantaina (Tammy ja minä pidimme sadetta sisätiloissa). Maddy oli aivan upea, ja oli Nickin mukana sunnuntai-aamuna parin tunnin ajan ihan yksikseen. Aikamoinen suoritus 4-vuotiaalta.

Christina ruokki vasikoita sopivasti iltapäivällä, joten tytöt pääsivät auttamaan. Vasikoita ei ole vielä kovin montaa, joten Nickin ei vielä tarvitse mennä lypsylle. Sekin riemu alkaa taas ensi viikolla.

2-vuotias Laylah ei yhtään pelkää vasikoita.

Ja Maddy hoitaa hommat kuin ammattilainen.

Pitkän päivän jälkeen oli hyvä kääriytyä täkkeihin ja nauttia takan lämmostä.

Nickillä on vapaa viikonloppu tulossa. Menemme perjantai-illaksi Rotoruaan Brucen (Treetopsin kokki) kotibileisiin. Ja lauantaina kalaan - mitäs muutakaan.