Kuva yllä on Lake Okatainalta. Otin kuvan eilen maanantaina kun oltiin lähössä Rotoruasta kohti kotia. Järvi oli vihdoinkin tyyntynyt - just sopivasti kun meiltä loppu aika nauttia siitä. Launtaista maanantaihin tuuli oli tosi voimakas, ja kaikilla kolmella järvellä joilla veneiltiin oli isot aallot.
Viikonlopun matkan kohteena oli siis Rotorua. Tarkoituksena koeajaa viime viikolla ostetty vene (Linda & Bruce). Matkalla mukana myös Nickin sisko Jo ja eno Rip. Enempää ei veneeseen ois enää mahtunutkaan. Täällä siis venettä kärrättään auton perässä kotoa järvelle ja järveltä järvelle ja tarpeen tullen myös merelle. Hyvä systeemi, mutta bensaa palaa.
Lauantaina mentiin ekaks Lake Rotorualle. Valitettavasti kukaan meistä ei tiennyt että koska järvi on niin matala, että tuulella aallot nousee tosi korkeiksi. Ja mitä MIE en tiennyt, että Linda inhoaa veneessä oloa ellei oo rasvatyyntä. Hän sai paniikkikohtauksen kun oltiin päästy sopivasti noin vartin päähän rannasta. Takas rantaan pääsy oli pisimmät viistois minsaa pitkää aikaa. Miks ihmeessä ihminen ostaa veneen, jos siinä olo aiheuttaa paniikkia. No, miul oli itse asiassa aika hauskaa. Aallot OLI korkeat ja vene otti vettä, mutta miul oli täyssadepuku päällä ja kuvittelin olevani Särkäniemen Tukkijoella. Eka yritys järvellä todisti että vene pysyy pinnalla, mutta oli epävarmaa astuisiko Linda enää koskaa veneeseen.
Seuraavaksi pojat kokeilivat perhokalastusta motellin viereisellä joella. Valitettavasti viime aikoina on satanut niin paljon että joet ovat aivan ruskeita ja mutaisia. Ja tuuli oli myös rannalla liian kova. Eli se siitä kalastusmuodosta. Vetäydyimme motellihuoneeseen viinapullojen kera.
Onneksi aamulla ei krapula vaivannut, sillä tuuli oli tyyntynyt, ja pojat suuntasivat takaisin joelle aamun sarastaessa. Me naiset heräilimme vähän hitaammin, joten kello oli jo lähempänä yhtätoista kun ehdimme Lake Okarekalle. Lake Okareka on järvi jossa asuimme vuoden. Miuta on aina harmittanut etten koskaan päässyt kajakilla järvelle. Nyt mein motellilla oli kajakkeja lainaks, enkä halunnut jättää tilaisuutta käyttämättä. Valitettavasti tuuli ehti taas nousta ja aallot oli aika korkeella. Onneks miul oli taas sadeasu päällä, joten roiskeet ja sisään tuleva vesi ei yhtään haitannut. Miun kannalt oli ikävää, että lounaspaikaks oli sovittu ranta järven vastarannalta ja matka vastatuuleen oli yhtä tuskaa. Lounas oli kuitenkin sen arvoinen. Ja takastulo matka ois ollut yhtä juhlaa paitsi että viimeisessä poukamassa tuuli oli taas vastaan. Mie oikeesti kuvittelin etten pääsis ikinä perille! Lihakset oli aika jäykät (mutta aamuun mennessä jäykkyys oli hävinnyt, jee!) Toiset ei taaskaan saaneet kalaa, mutta onneks paniikkikohtauksiltakin vältyttiin.
Vikana lomapäivänä maanantaina päätimme lähteä ajoissa liikeelle ja ehtiä Lake Rotorualle ennen kuin tuuli taas nousee. Idea oli hyvä, mutta toteutus vähän tökki. Kaikki jotka on Lindan kanssa olleet tekemisissä tietää, ettei tehokkuus ole hänen valttikorttinsa. Eli taas keinutti. Eikä tullut kalaa. Viimeisenä toivona ajoimme vielä Lake Okatainalle (miulle ihan uus tuttavuus). Siellä oli vähän jo tyynempää, mutta kalaa ei vieläkään tullut.Viikonlopun saldona hyviä vihjeitä siitä mitä tarvikkeita veneessä tarvitaan (kaikille vaihtovaatteet!), muutama kadonnut viehe, tyhjiä alkoholipulloja, auringonpolttamia neniä ja vakaa aikomus palata samalle paikalle tammikuussa on tuulet ovat tyyntyneet. Parempaa kalaonnea ensi kerralla!
