Sofia melkein 8kk

Tässä viimeisimpiä kuvia meidän pikkuneidistä. Sofia on melkein 8kk vanha ja jo varsin tomera täti.

Tomaateista

Mie rakastan tomaatteja. Jos mie voisin, niin söisin tomaatteja kilokaupalla joka päivä. Talvet on vaikeita, kun tomaatit on kalliita ja huonolaatuisia. Kesällä ei oo mitään parempaa kuin hakea tomaatteja omasta puutarhasta.

Viime vuonna teimme jo tomaateista kastikkeita pakasteeseen, ja tänä vuonna päätimme kasvattaa oikein kunnon sadon. Tilasimme netistä 8 eri lajiketta siemenenä ja laitoimme lähes sata siementä itämään. Itäminen sujui hyvin: nyt alkaa vaikein vaihe kun siirrämme taimet puutarhaan. Tilaa ei riitä kaikille taimille, joten olemme päättäneet istuttaa joka päivä vähän ja jos taimi ei säily hengissä, niin saamme sen helposti vaihdettua uuteen. Odotan innolla joulua, millon ensimmäiset tomaatit pitäisi olla valmiita. Pidän teitä ajantasalla.

Laitoimme siemenestä kasvamaan myös basilikaa, porkkanaa, chiliä, punajuurta ja purjoa. Ensi lauantaina pitäisi siirtää niitä puutarhaan ja siihen menee ikä ja terveys kun niitäkin taimia on aika monta...

Isä muuten kävi lauantaina pelaamassa ekaa kertaa golfia. Hyvin kuulemma meni, vaikka sadekuuro pääsikin yllättämään. Hän osti koko setin käytettyjä mailoja netistä reilulla 80egellä ja kaupan päälle laukun ja vetokärryt. Sunnuntaina kävimme ostamassa uuden laukun, kun isän mielestä tämä laukku oli liian kulahtanut. Morrinsvillen golf-kentälle ei ole kuin 10minsan ajomatka (isä ajaa jo huoletta Starletilla), joten isän on helppo käydä pelaamassa viikonloppuisin, torstaisin kun Lynda ja Bruce ovat Sofian vahtina ja vaikka iltaisinkin kun palaan töistä. Tosi mukavaa, että isällä on mielekästä omaa tekemistä.

Vahdinvaihto

Viime viikolla oli vahdinvaihto, kun Erja lähti kotiin ja isä otti vastuun Sofiasta.

Sofia ja isä tulevat hyvin toimeen keskenään. Voisi sanoa, että heillä on keskinäisen ihailun kerho. On hienoa katsella, miten isoisä tutustuu ensimmäiseen lapsenlapseensa.

Sofia kaipaa varmasti myös Erjaa. Luulen, että hänen turvallisuuden tunteensa on kokenut kolauksen, kun tärkeä ihminen on hävinnyt yht¨äkkiä elämästä. Tämä näkyy siinä, että Sofia on normaalia sylinkipeämpi ja itkee huomattavasti enemmän Nickin ja miun perään. Tai sitten tämä on vain normaali kehitysvaihe. Mutta töihinlähtö on normaaliakin vaikeampaa.

Ensi viikolla juttua tomaateista....

Ristiäiset

Viime viikonloppuna oli Sofia Leena Maria Andersonin ristiäiset. Isä kantoi käsimatkatavaroissa miun aikoinaan käyttämän kastepuvun Sofialle. Tosi hyvin mahtui päälle ottaen huomion, että mie olin 4kk nuorempi omissa ristiäisissäni.

Sunnuntai oli mitä upein päivä. Ihanan aurinkoinen eikä yhtään liian kuuma. Mie en muuten oo raskaana, vaikka alla olevasta kuvasta niin vois päätelläkin.

Sofia kastettiin StAndrew'n anglikaanisessa kirkossa Cambridgessa. Kaste tapahtui keskellä normaalia sunnuntai jumalanpalvelusta, joten voidaan sanoa että Sofian ristiäisissä oli noin sata vierasta... Kirkko on kaunis, pappi tosi mukava ja koko tilaisuus mukava ja lämminhenkinen. Sofia käyttäytyi tosi hyvin. Valitettavasti kummit eivät voineet olla paikalla, mutta Mira ja Panu olivat kuitenkin mielessä ja varmasti myös hengessä mukana.

Kirkonmenojen jälkeen suuntasimme koko porukalla meille aamukahville/lounaalle. Tähän juhlapöytään hupentui muutokset joita elämässäni on tapahtunut sen jälkeen kun tapasin Nickin. Kuka olisi uskonut, että minä valmistan seitsemän sorttia tarjottavaa tyttäreni ristiäisiin keskellä maaseutua? En minä ainakaan. Mutta tässä sitä ollaan enkä muuttaisi mitään vaikka mitä tarjottaisiin vastineeksi.

Sofian lahjapöytä oli varsin korea. Kiitos kuuluu suurimmalta osalta isälle, joka kantoi Suomesta tuliaisia koko laukun täydeltä. Ystävät ja sukulaiset lähettivät Sofialle lahjoja niin paljon, että isän pitää mennä vaateostoksille pikapikaa. Lahjat ovat kuitenkin aivan ihania! Rip-sedältä Sofia sai upean lampaantaljan. Lahjojen avaaminen kiinnosti Laylaa ja Maddieta paljon Sofiaa enemmän.

Koko suku oli siis koossa Sofian kunniaksi. Vasemmalta lähtien: Aunty JoJo, Uncle Brad, Grandad, Uncle Rip, Grandpa, Nannie, Vaari, Erja-täti ja Aunty Gail (Brucen sisko). Maassa istuvat Aunty Tam ja Cousin Layla. Cousin Maddie ei halunnut kuvaan mukaan.

Helvetti jäätyy

Helvetissä taitaa olla tällä viikolla aika kylmä ja lehmät on oppineet lentämään!

Ikimaailmassa en olisi uskonut, että tulee päivä jolloin leivon karjalanpiirakoita muuten kuin mummon apuna! Mutta niin vain tein viime sunnuntaina. Onneksi oli sentään Erja ja Nick auttamassa. Ja hyvin onnistuivat vaikka itse sanonkin! Syynä leipomisintoon on ensvi viikonlopun kastejuhla. Haluan perinteisen suomalaisen juhlapöydän. Eli ensi lauantaina pitäisi vielä leipoa korvapuusteja ja tiikerikakkua sekä tehdä täyte- ja voileipäkakku. Vieraita ei onneksi tule kuin 15, joten pienet määrät kaikkea riittää.

Isällä on kastepuku käsimatkatavaroissa. Toivottavasti lennot eivät ole liian pahasti myöhässä...