Vaikea viikko

Jäi sitten viime viikolla jutut kirjoittamatta. Olin antiobiooteista niin väsynyt, että tuskin selvisin Sofian hoitamisesta, kaikki muut ei välttämättömät jutut jäi tekemättä.

Onneksi nyt on antibiootit syöty ja olo paljon parempi. Sofia on myös alkanut nukkua pitempään öisin syöttöjen välillä, joten väsymys on helpottanut kummasti. Mikä on tosi hyvä asia: Sofia kärsii päiväsaikaan koliikista, joten kumpikaan meistä ei saa nukuttua. Sofia joko syö tai itkee. Äidin sydäntä särkee, kun ei voi auttaa pientä.

Onneksi väliin mahtuu aina hyviäkin hetkiä. Ne pelastavat päivät.

Sofia kehittyy nopeaa vauhtia ja pitää jo hyvin päätä pystyssä.

Sofian aurinkoinen hymy valaisee sateisia syyspäiviä.

Sofia sai viime viikolla ensimmäisen nukkensa. Nickin serkut lähettivät kauniin ja lämpimän yönutun ja valloittavan nuken.

Kävi mielessä, että olisi kiva tietää keitä lukijani ovat. Eli olisi hienoa, jos voisit jättää kommentin alle nimesi kera, niin tietäisin kuka olet. Kiitos jo etukäteen.

Äitienpäivä

Kukapa olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten, että minä juhlin äitienpäivää äitinä? Ennen kuin tapasin Nickin lapset eivät kuuluneet ollenkaan tulevaisuuden suunnitelmiini. Mutta niin ne asiat muuttuvat. Nyt en vaihtaisi elämääni mihinkään. Nick ja Sofia ovat tärkeintä elämässäni.

Olen todella iloinen, että Nick aloitti meillä äitienpäiväperinteen, johon kuuluvat itsetehdyt lahjat. Sofia on hyvin eläväinen lapsi, joten ei ihme ettei molemmista jalankuvista tullut täydellisiä...

Sofia heräilee juuri, joten täytyy mennä. Lisää juttuja ensi viikolla...

Kiireinen viikko

Olipa meillä kiireinen viikko!

Keskiviikkona kävimme päiväreissulla Aucklanissa. Nickin perhetuttu kuoli viime viikolla ja hautajaiset olivat keskiviikkona. Tuli todettua, että Sofia nukkuu autossa ainakin kaksi tuntia kerrallaan. Valitettavasti minulta hautajaiset menivät suurilta osin ohi, sillä Sofialla oli kova nälkä ja imetin melkein koko toimituksen ajan...

Torstaina meillä oli töissä kollegan läksijäislounas. Se oli hyvä tilaisuus viedä Sofia näytille. Sofia käyttäytyi tosi hyvin, vaikka suurin osa lounaasta oli myös hänen lounasaikansa. Täällä suhtaudutaan tosi hyvin imettämiseen. Tai ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole kommentoinut, kun olen imettänyt julkisella paikalla ihmisten keskellä. Miusta asia on maailman luonnollisin, ja jos joku valittaa, niin se on kyllä heidän ongelmansa.

Lounaan jälkeen torstaina kävimme Sofian kanssa kätilön luona. Sofia oli taas kasvanut kovasti ja paino oli viikossa noussut 350g.

Perjantaina Nickin töiden jälkeen otimme taas suunnan kohti Aucklantia. Kahden tunnin ajomatka oli minulle loistava tilaisuus saada univelkaa kuitattua... Vietimme yön Joannan luona ja Sofia nukkui ihan normaalisti ekan yönsä poissa kotoa.

Aucklannin matkan tarkoituksena oli nähdä Johnnya ja Claudiaa ennen kuin he palaavat Italiaan sunnuntaina. Claudia ja Johnnyn äiti olivat järjestäneet yllätyssynttärijuhlat Johnnylle lauantaina, joihin meidätkin oli kutsuttu. Johnny oli iloisesti yllättynyt. Oli myös kiva nähdä taas ihmisiä, joihin tutustuimme heidän häissään viime vuonna. Johnnyn isoäiti on aivan mahtava. Ja Johnnyn äidillä oli tärkeä rooli Nickin elämässä poikien olessa yhdessä koulussa.

Vietimme yön Adyn, Johnnyn äidin, karavaanissa. Varsinainen seikkailu. Onneksi auto on niin iso, että Sofian vuode mahtui hyvin käytävälle!

Sunnuntaina kävimme Nickin isoisän luona lounaalla. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Rip-setä tapasi uusimman sukulaisensa. Ihastus oli molemmin puolista. Sofia näyttää todella pitävän parroista! Paikalla olivat myös Brucen sisko Gail ja Tammy perheineen. Pikkuinen Layla on aivan ihastunut pieneen serkkuunsa ja hoitaa Sofiaa innokkaasti. Isosisko Maddisonilla on keskittymisvaikeuksia, joten vauvanhoito on vähän pätkittäistä.

Kotimatkalla poikkesimme TKissä Brucea moikkaamassa. Hän pääsi perjantaina sairaalasta ja alkaa pikkuhiljaa toipua selkäleikkauksesta.

Kiireistä viikkoa vaikeutti kovasti se, että olin koko viikon todella väsynyt. Torstaina kuvittelin saaneeni vatsataudin kun ilta meni oksentaessa. Perjantaina olo oli todella heikko, mutta ruoka pysyi sentään sisällä. Lauantaina olo taas heikkeni, ja minulta jäi suurimmaksi osaksi synttärilounas väliin kun ajatus ruoasta yökötti. Päiväunet tekivät hyvää mutta iltaa kohti olo taas paheni. Ady lähetti meidät lääkäriin. Hyvä niin, sillä selvisi, että minulla on virstatientulehdus. En olisi ikinä sitä arvannut, kun en tiennyt että taudin oireita ovat pyörrytys ja oksentelu. Nyt olen antibioottikuurilla ja olo on parempi kuin pitkään aikaan.