Sateinen viikonloppu

Pidin perjantaina vapaapäivän. Oli taas kerääntynyt ylityötunteja sen verran paljon, että niitä piti saada vähän poiskin.

Olikin hyvä, että sain pyykit pestyä jo perjantaina, sillä viikonloppuna satoi.

Pitkän talven jälkeen ruohokin on alkanut taas kasvaa, joten perjantaina päättyi myös ruohonleikkurin talviloma. On se kumma, miten paljon siistimmältä piha näyttää kun ruoho on tasaista. Kanat nauttivat runsaasta ateriasta vastaleikatulla nurmella.

Vaikka lauantaina satoikin, niin sen verran oli seesteistä että saimme loput kasvimaasta kitkettyä. Enää tarvitsee siistiä yrttimaa ja etupihan kukkamaat. Tosin eihän kitkeminen koskaa lopu, vaan on jatkuvaa hommaa. Varsinkin kun me yritämme olla mahdollisimman orgaanisia ja kasvattaa ruoat ilman myrkkyjä.

Ensi viikkona jää kitkemiset väliin. On Nickin vapaaviikonloppu, ja otamme taas suunnan kohti Aucklandia. Sitä ennen kuitenkin vielä 5 päivää töitä...

Puutarhatöitä

Kuten on ollut puhetta niin puutarha on ollut talven jäljiltä vähän heitteillä. Alla olevasta kuvasta ei uskoisi, mutta takaseinällä on papuja kukassa. Ne olikin ennen tätä viikonloppua kasvimaan ainoot kasvit, joiden pitikin kasvaa. Rikkaruohoilla ei ois niin väliä, mutta kuten näkyy, niitä riitti.

Ja riittää vieläkin. Lauantaina puuhastettiin puoltoistuntia, ja saatiin 3 petiä puhdistettua. Keskimmäiset rivit jätettiin sunnuntaiks. Rikkaruohot irtos aika helpolla kun maa on niin kosteaa. Oli oikeestaan tosi mukava työntää sormet taas pitkästä aikaa multaan. Nautintoa lisäs, että tuotiin mankka kasvimaan kulmaan ja suomipoppi soi. Oikeassa laidassa pavut, jotka nyt saavat nauttia rikkaruohovapaasta elosta.

Sunnuntaina piti jatkaa töitä, mutta sääennuste petti ja satoi ja tihutti melkein koko päivän. Päätettiin Nickin kanssa että kasvimaata tehdään vaan hyvällä ilmalla, jotta siitä ei tule pakkopullaa. Riittää tässä vielä viikonloppuja. Viime vuonna meni lokakuulle, ennen kuin saatiin ekat kasvit maahan. Sen verran sade hellitti, että saatiin sipulit, purjot ja ekat perunat maahan. Jos kaikki purjot selviää hengissä, niin meillä syödään purjoa joka päivä kesän tullen...

Ensi viikonloppuna työt jatkuu!

Hyvää ruokaa!

Viikko oli sateinen, kylmä ja tapahtumaköyhä. Auto ei mennyt läpi katsastuksesta, koska kuljettajan aurinkovisiiri on liian jäykkä. Ihan älytöntä! Nyt se taas toimii, mutta ei ole kovin kaunis.

Viikon ainoa valopilkku oli ystävämme Brucen vierailut maanantaina ja sunnuntaina. Bruce on Treetopsin (Nickin entisen työpaikan) pääkokki. Hän oli meillä kaksi yötä kylässä ja kokkasi meille molemmilla kerroilla maukkaat pasta-ateriat. Nami nami. Ja päälle vielä hyvät viinit. Kyllä meidän kelpasi! Bruce saa tulla meille kylään ihan milloin vaan!

Puutarha rehoittaa, mutta tänä viikonloppuna satoi. Toivottavasti ensi viikolla pääsemme jo istuttamaan uutta satoa.

Viikonloppu Aucklandissa

Nickillä oli vapaa viikonloppu. Lauantaina nukuimme pitkään (kahdeksaan) ja sitten otimme suunnan kohti Aucklandia. Ensin kävimme Nickin isoisän luona lounaalla (Nick teki piiraan omista munistamme ja pekonista). Ronilla on kauko-ohjattava sudenkorento, jota hän ei yksin pysty lennättämään (kunto ei riitä juosta sen perässä). Ei välttämättä ollut paras idea antaa sitä Nickin käsiin...

...sillä lennokki päättyi alta aikayksikön katolle. Onneksi naapurilla oli tikkaat, joilla se saatiin alas. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Seuraavaksi siirryimme Nickin siskon pizzapaikkaan. Tammy omistaa maalaajiusen pizzaketjun Aucklandin toimipisteen. Pizzat on tosi hyviä. Hell's Pizza!

Nickin pääsi kokeilemaan pizzan tekemistä liukuhihnalla. Siitä tuli tosi hyvää!

Uunituore pizza mukanamme suunnistimme Tammyn kotiin. Toimme maalta mukanamme käytetyn autonrenkaan, josta pojat rakensivat tytöille keinun.

Köyden saaminen oksan yli oli työlästä, mutta kuten sanottu loppu hyvin, kaikki hyvin.

Sunnuntaina oli Nickin toisen siskon Jon kastejuhla. Jo löysi Jeesuksen toukokuussa ja otti kasteen uudessa kirkossaan todistaakseen uuden elämänsä alkavan. Kirkko näyttää ulkoa ja sisältä enemmän seurakuntatalolta kuin kirkolta.

Ennen kastetta Jo julkisesti tunnusti uskonsa. Sitten me kaikki kävimme "alttarilla" rukoilemassa hänen kanssaan ja hänen puolestaan. Sen jälkeen Jo lauloi kauniin laulun.

Lopuksi Jo sai koko vartalo kasteen "alttarin" takana olevassa altaassa.

Jumalanpalveluksen (jos se on oikea sana) jälkeen kävimme Jon ystävien / uuden kirkon papin
ja tämän vaimon luona lounaalla.

Koko hommasta jäi paha maku suuhun. Olemme toki onnellisia, että Jo on onnellinen, mutta silti tuntuu että mikä tahansa virallinen kirkko olisi tätä "lahkoa" parempi. Kirkolla ei ole määritelmää, mutta he kutsuvat itseään kristityiksi. Tunnelma palveluksen aikana ei ollut mitenkään hengellinen. Toivottavasti Jo ei yritä meitä käännyttää, sillä kumpikaan meistä ei halua olla missään tekemisissä tämän kirkon kanssa. Itse asiassa olemme menossa oikeaan jumalanpalvelukseen mitä pikimmin päästäksemme takaisin tasapainoon. Jokainen meistä uskoo tai ei usko omalla tavallaan. Minun uskoni vahvistui valtavasti tänä viikonloppuna.

Maalaiselämän parempia puolia

Nickin mielestä yksi maalaiselämän parhaista puolista on että talvella voi kasvattaa parran, joka pitää naaman lämpimänä. Nick tykkää myös uudesta sadeasusta, joka maksoi melkein €250.

Miun mielestä yks maalaiselämän parhaista puolista on se, että lähimpään naapuriin on yli kilsa matkaa. Ei tarvi kuunnella muitten meluja. Keskellä peltoja näkyvyys joka suuntaan on hyvä. Näin talvella aurinko nousee miun kanssa samoihin aikoihin. Maisemat oli viime viikolla monena aamuna tosi piristävät.

Ei oo ollu ollenkaan vaikee herätä. Kyllä nää aina sadeaamut voittaa!