Meiän elukat

Oli taas ihan tavallinen viikko, joten kerrottavaa ei ole.

Tässä kuitenkin kuvia meiän elukoista: musta kissa on Miki ja toinen on Indi.

Kanoilla ei oo nimiä, koska jos ne ei ala kohta munia, ne joutuu pataan.

Eiks ookkin kaunis kokolattiamatto?

Vesistöjä

Viime lauantai oli ihan mukava päivä ennen onnettomuutta. Kalaa ei tullut, mutta maisemat olivat kauniita. Uuden kameran kanssa oli kiva leikkiä. Toivottavasti nautitte kuvista. Mikä niistä on paras?

Varsinainen kalareissu

Ei ois pitänyt sanoa viime viikolla, että elämä on tylsää. Tällä viikolla jännitystä oli enemmän kuin tarpeeksi.

Olimme jo aikoja sitten sopineet, että pääsiäisenä mennään kalaan: lauantaina perhokalastusta ja sunnuntaina veneellä merelle. Nick oli löytänyt kalastuskirjasta pari taimenjokea tästä meidän lähiseudulta, joten lauantaina-aamuna pakkasimme perhokalastuskamat autoon. Nick ajoi vanhempiensa autoa (vanhukset takapenkillä) ja Rip ja Jo tuli Ripin autolla perässä. Mie jätin tällä kertaa kirjan kotiin ja otin kameran mukaan sen sijaan. Laitan niitä kuvia ensi viikolla.

Täällä on ollut tosi kuivaa pari viime kuukautta, joten joet on tosi matalalla. Tulimme pian siihen tulokseen, ettei näissä joissa taimenia löytyisi. Löysimme kuitenkin kauniin paikan retkilounaalle. Lounaan jälkeen päätimme vielä kokeilla yhtä jokea. Kaloja ei löytynyt.

Olimme jo melkein takaisin isolla tiellä kun tiukassa mutkassa tuli auto vastaan meidän puolella tietä. Muistan ajatelleeni, että nyt pamahtaa. Nick sai auton pysähtymään ja pysymään tiellä, mutta vastaantulija löi jarrut pohjaan, menetti auton hallinnan ja rysähti etukulmaan.

Ennen kuin ehdin edes kunnolla tajuta, mitä oli tapahtunut kuulin takapenkiltä Lyndan valitusta. Mie en vieläkään ymmärrä, kuinka hän pystyi saamaan täyden paniikin päälle niin lyhyessä ajassa. Nick ja Bruce sanoivat olevansa kunnossa, mutta Lyndan sormet olivat mutkalla ja polvesta tuli verta. Nickiltä ja Brucelta meni varmaan varttitunti saada Lynda rauhoittumaan. Jossain vaiheessa myös Rip ja Jo saivat meidät kiinni. Jo sai aika shokin eikä ollut paljoakaan avuksi äitinsä rauhoittamisessa.

Muiden touhutessa Lyndan ympärillä, minä otin kameralla kuvia ja vaihdoin toisen kuljettajan kanssa yhteystietoja. Paikalla osunut paikallinen lähti kotiin soittamaan ambulanssia (tyypilliseen uus-seelantilaiseen tapaan olimme katvealueella). Näihin aikoihin Nick alkoi tuntea kolarin vaikutusta niskassaan ja minäkin huomasin satuttaneeni polveni. Ambulanssi ehti paikalle tosi nopeasti, ja Lynda oli tietysti tärkein potilas. Hänen sormensa turposivat, ja sormukset olivat pahasti tiellä. Joku tarkasti nopeasti myös minut ja Nickin. Toinenkin ambulanssi ehti paikalle, ja Nick otettiin tarkempiin tutkimuksiin. Poliisi saapui näihin aikoihin ja eka ambulanssi lähti paikalta Lyndan ja Brucen kanssa.

Nick kärsi shokista, joten ambulanssi halusi viedä hänetkin sairaalaan. Ehdin juuri ja juuri antaa yhteystiedot poliisille, ja sitten meitäkin vietiin. Tässä vaiheessa Nickillä oli jo niskatuki ja happinaamari päällä. Minä täytin hänen puolestaan kaavakeita ja totesin, että päänsärky on aika paha. Seuraavassa hetkessä minullakin on niskatuki päällä. Se on tosi epämukava ja koska olin edelleen istuma-asennossa, niin se vaikeutti henkittämistä. Nickillä oli samanlaisia ongelmia. Nick sattui sanomaan, että hänellä on kohonnut kolestroli, joten eiköhän yli-innokas ambulanssikuski käske laittamaan Nickille sydänmonitorin. Hetken aikaan olimme todella peloissamme.

Rip ja Jo ehtivät jotenkin sairaalaan ennen meitä, vaikka he jäivät vielä onnettomuuspaikalle odottamaan hinausautoa, kun meitä jo vietiin. Meidän mukavat ambulanssitädit sai lääkäreiltä pyyhkeitä, kun pitivät meillä niskatukia, mutta antoivat meidät kävellä. Ilmeisesti niskatuen kanssa pitää olla vaakatasossa liikkumattomana.

Jossain vaiheessa lääkäri ehti tutkia meitäkin. Lihaskipuja ja mustelmia meillä molemmilla, mutta ei mitään vakavampaa. Lyndalla on iso haava sääressä (ei siis kannata pitää mitään tavaroita etupenkin takana olevassa pussissa: Lynda sai haavan juomapullosta), kolme murtunutta kylkiluuta ja murtunut sormi. kenekään meistä ei tarvitse jäädä sairaalaan pidemmäksi aikaa. Ongelma on siinä, että meitä on kuusi ja autoja enää vain yksi. Rip ja Jo lähtivät meille (tunnin ajomatka), jotta Rip voi jäädä tekemään iltaruokaa ja Jo ajaa takaisin omalla autollaan hakemaan meitä muita.

Joannaa odotellessamme saimme kunnon lääkekoktailin. Joukossa myös Valiumia. Varsinkin Nick kävi kivalla pikkutripillä. Saimme myös viisi päivää sairaslomaa. Nick joutui soittamaan naapurille, ettei pystyisikään auttamaan häntä lypsyllä vapaapäivinään sunnuntaina ja maanantaina. Bruce soitti vakuutusfirmaan, mutta asiat etenivät aika hitaasti näin pääsiäisenä. Iltakymmeneltä olimme kaikki taas meillä. Olipahan kalareissu!

Sunnuntaina ja maanantaina olimme kaikki melko kipeitä. Lihakset olivat jäykistyneet ja mustelmat pahentuneet. Miulla ei yllättävää kyllä oo kuin pienet mustelmat turvavyön jäljiltä. Lynda ei ole kovin helppo potilas. Asiaa pahensi, että murtuneet kylkiluut estävät häntä ottamasta astmalääkkeitä kunnolla: hän ei pysty hengittämään tarpeeksi syvään saadakseen lääkkeen syvälle keuhkoihin.

Rip lähti kotiin sunnuntaina ja Jo maanantaina. Tänä aamuna (tiistai) Nickillä oli aika korvien puhdistukseen Hamiltonissa. Brucella oli aika samassa lääkärikeskuksessa samaan aikaan, ja Lyndan piti käydä vaihtamassa siteitä. Kävimme samalla poimimassa Andersonien vuokra-auton. Heidän oman autonsa kohtalosta meillä ei vielä ole tietoa. Mutta ainakin vuokra-auto mahdollisisti heidän kotiinpaluunsa. Vihdoinkin kaksin!

Autolla ajo pahensi taas hetkellisesti lihaskipua. Nick on sen verran kipeä, että on suosiolla suostunut olemaan poissa töistä pari ylimääräistä päivää. Palaamme molemmat töihin torstaina.

Että tälläinen pääsiäinen tänä vuonna. Olimme tosi onnekkaita, sillä onnettomuus olisi voinut olla paljon pahempi. Mutta olemme sopineet, että emme enää ikinä lähde kalaan tuntemattomille kalajoille!

Tapahtumaköyhää

Olipas tylsä viikko! Ei tapahtunut oikein mitään. No, kesäaika päättyi, ja nyt on pimeää jo iltaseitsemältä. Siinäpä se. Lisää juttuja ensi viikolla.