Myrskyisä viikonloppu

Kuten on ollut puhetta Nickillä on kuukaudessa aina vain yksi vapaa viikonloppu, josta sovitaan aina hyvissä ajoin etukäteen. Olimme jo aikoja sitten päättäneet viettää viime viikonlopun Rotoruassa. Suunnitelmien mukaan Nick viettäisi lauantain isänsä ja enonsa kanssa kalassa, ja Erja, Sofia ja minä kävisimme tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin. Harmi vain, että emme olleet ottaneet kevättalven oikullisia säitä huomioon! Etelänmerellä on nyt jo yli viikon ollut Australiaa isompi myrskykeskus, joka on tuonut Uuteen-Seelantiin rankkasateita ja tosi kovia tuulia. Viikonlopun sää ei siis todellakaan meitä suosinut. Mutta emme antaneet sateen ja tuuleen vaikuttaa suunnitelmiimme.




Lauantai-aamuna oli tosi aikainen lähtö, sillä Lady Knox kuuma lähde purkautuu joka aamu varttia yli kymmenen ja ajomatkaa oli melkoisesti. Mutta suomalaiseen tyyliin ehdimme paikalle hyvissä ajoin. Annoimme Sofialle syötävää ja jatkoimme päivää tutustumalla Wai-O-Tapu alueen geotermaalisiin ihmeisiin. Kuten sanottu ilmassa oli toivomisen varaa...

... mutta aina välillä aurinko tuli sen verran esiin, että pääsimme ihastelemaan puiston upeita värejä. Tämä oli minulle kolmas käynti ja mielestäni värit olivat tällä reissulla edelliskertoja parempia.

Wai-O-Tapun jälkeen jatkoimme matkaa etelään kohti Taupoa. Kävimme syömässä isälle, Jyrille ja Piialle tutussa katkarapukasvattamossa (nami nami). Huka-putouksissa riitti vettä ja veden väri oli loistava. Valitettavasti vettä tuli kaatamalla, joten Erja teki yksin autosta nopean pyrähdyksen katselutasanteelle.

Yöksi ajoimme Rotoruaan viime vuodelta tuttuun motelliin. Siellä meitä odotti Nickin lisäksi Lynda, Bruce ja Rip. Yllätimme heidät uudella autollamme, jota on muuten tosi mukava ajella. Illalla kävimme koko porukalla syömässä paikallisessa ravintolassa, jonne saapuivat myös ystävämme Cynthia ja Ray. Sofia nukkui hyvin kopassaan melkein koko ajan. Ihan turhaan jännitin, miten ilta hänen kanssaan menee.

Aamulla otimme suunnan kohti Lake Taraweraa ja Lake Okarekaa. Halusimme näyttää Erjalle maisemia, joissa asuimme silloin kun ensiksi muutimme Uuteen-Seelantiin. Kaunista siellä on edelleen.

Sofia selvisi viikonlopusta tosi hyvin. Hän istui ekaa kertaa syöttötuolissa sunnuntain aamukahvilla (tilasimme tänään hänelle oman tuolin!). Sen verran opimme viikonlopusta että jatkuva pysähtely autolla ei sovi Sofialle, sillä hän ehtii aina juuri nukahtaa ja unien jäädessä kesken tulee paha mieli. Ja toinen oppitunti oli, että autossa pitää olla mukana enemmän leluja neidin viihdyttämiseksi unien välillä. Näitä oppeja pääsemmekin panemaan käytäntöön parin viikon päästä kun käymme neljän päivän reissulla pohjoisessa.

Uusi auto

Yli neljä vuotta siihen meni, mutta vihdoinkin saimme hankituksi uuden (käytetyn) auton!

Kiitos Eva-mummun anteliaan lahjoituksen saimme allemme turvallisen ja riittävän kokoisen ajopelin: Ford Mondeo 2006, ajettu 70 000km.

Ja mikä mukavinta: autossa on manuaalivaihteet! Niitä onkin ollut ikävä, kun on monta vuotta ajettu automaattivaihteilla. Tosin ekalla ajokerralla auto sammui valoihin kahdesti, mutta nyt on taas jo tottunut kytkimen käyttöön. Täällä on polkimet samoin päin kuin Suomessa, mutta vaihteita on tietysti vaihdettava vasurilla.

Musta väri on tietysti aika epäkäytännöllinen meiän hiekkateillä, mutta minkäs teet? Manuaalisia farmareita ei kasva täällä puissa, joten värillä ei voi olla väliä.

Loppuun vielä todettakoon, että heti kun saadaan pikku-Toyota takaisin Nickin isoisältä, niin alan taas käydä sillä töissä: Starletin bensankulutus on niin minimaalista, ettei oo mitään mieltä ajaa Mondeolla. Ja sitä paitsi kun isä tulee marraskuussa, niin hän tarvii auton, jolla päästä Sofian kanssa lähimmälle golf-kentälle...

Isänpäivä

Sunnuntaina oli täkäläinen isänpäivä. Eka isänpäivä on Nickille tosi tärkeä. Olemme sopineet, että Sofia antaa vain itsetehtyjä lahjoja, mikä aiheuttaa tässä vaiheessa vielä vähän haasteita. Mutta Sofia auttoi minua leipomisessa, joten Nick sai isänpäivä lahjaksi omakätisesti tehdyn pullan. Ja äiti auttoi kortin tekemisessä. Seuraavan kerran isänpäivää vietetetäänkin jo marraskuussa, kun vaari on täällä juhlimassa suomalaista isänpäivää!

Meillä oli muutenkin aivan mahtava viikonloppu ja mie oon paljon positiivisemmalla fiiliksellä kuin viime viikolla!

Ensinnäkin selvis, ettei Sofia vierasta miun tissiä. Hän vaan kuvittelee, että mie yritän laittaa nukkumaan kun otan syliin. Kun hälle antaa ensin pari tippaa maitoa/vastiketta pullosta sitterissä, niin sitten kelpaa taas rintakin tosi hyvin.

Toisekseen ollaan nyt kolme yltä menty yhdellä syöttämisellä. Annan Sofialle tutin kun se herää ekan kerran yhdentoista pintaan, ja hän nukahtaa heti uudestaan. Eikä ees herää kun tutti tippuu! Ja sitten syödään yhen ja kahen välillä. Viideltä kun Nick lähtee Sofian uni vaihtuu tosi pätkittäiseksi ja hän kääntyilee ja ähisee paljon. Otan hänet yleensä viereen tässä vaiheessa, kun saan paremmin nukuttua itse niin. Yleensä Sofia nukahtaa vielä syvään uneen noin puoleksi tunniksi ja sitten taas syödään puoli seitsemän maissa.

Ja lisäks eilen maistettiin isänpäivän kunniaksia bataattia. Ei oo tarkoitus korvata maitoa/vastiketta kiinteellä vasta kun 6kk iässä, mutta maistellaan jo nyt. Sofia on niin kiinnostunut mein syömisestä ja juomisesta, että päätettiin antaa sillekin maistiaisia. Ja hyvin tuntu maistuvan. Sofia ei varmaan ees tarvi nokkamukia, sillä se maistelee vettä miun lasista ihan hyvin.

Mitähän kivaa keksitään tällä viikolla?

Töissäkäyvä äiti

Olen nyt ollut töissä reilun kuukauden. Sofia täyttää ensi viikolla 5kk. Ja voin sanoa, että joka päivä toivon olevani Suomessa, missä äitiysloma on niin paljon täkäläistä pidempi. Tuskin töissäkäyvän äidin elämä on koskaan helppoa, mutta näin pienen kanssa matkassa on muutama ylinmääräinen mutka. Tähän alkuun vielä totean, ettei miun kotiinjäänti oo taloudellisesti mahdollista. Nick tienaa sen verran hyvin muka, ettei valtiolta sais kun alle satasen kuussa avustuksia.

Fyysisesti rankinta on yösyöttämisten aikaan saama väsymys. Sofia syö useimpina öinä kahteen kertaan. Illalla seitsemältä nukkumaan mennessä, sitten puolen yön maissa ja vielä kerran kolmen-neljän pintaan. Ja silti on hereillä jo viimeistään kuudelta. Jos ekaruokinta on vasta yhden pintaan, niin sitten yritän olla syöttämättä ennen aamukuutta, mutta ylös pitää silti nousta, sillä Sofia nukahtaa uudestaan vain sylissä. Kirjoissa sanotaan, että jos vauvan herättää syömään kymmeneltä, niin sitten hän yleensä nukkuu aamuun asti. Myö mennään nukkumaan melkein joka ilta puoliyhdeksältä (Nickin kello soi puoli viideltä). Jos pitää valita herääminen kymmeneltä tai kahdeltatoista, niin herään mieluummin vasta kahdeltatoista. Toi alkuilta kun on myös Sofian syvimmän unen aikaa, joten miekin nukun paremmin. Loppuyöstä alkaa olla jo aika levotonta. Ja nyt kun hampaita alkaa tulla, niin nukkuminen on levotonta melkein koko yön ja Sofia herää monta kertaa yöstä itkemään. Särkylääkkeet ei anna helpotusta kuin aina vähäks aikaan kerrallaan.

Päiväsaikaan syöminen on myös monimutkaista, kun äiti on työssä. Pulloruokintaan opetteleminen oli ihan oma lukunsa, mutta siitäkin selvittiin. Pumppaamalla saan päivässä Sofialle yhden 150ml aterian. Pumppaaminen on aika epämukavaa, joten kun tajusin että voin joko kerralla pumpata 150ml tai yhteensä suunnilleen saman verran kahdella tai kolmella pumppauksella, niin siirryin suosiolla pumppaamaan vain kerran. Hyvä niin, sillä pomolla on aika outoja vaatimuksia siitä, milloin voin pumpata ja milloin en. Mutta lounastunnilla voin sentään tehdä mitä haluan. Puolituntia riittää hyvin syömiseen ja pumppaamiseen...

Pumpatun maidon lisäksi Sofia syö kaksi pullollista vastiketta sillä aikaa, kun olen töissä. Aamuisin ja iltaisin Sofian pitäisi vielä syödä rinnasta. Aamuruokinta menee aina vähän niin ja näin, riippuen siitä paljonko Sofia on yöllä syönyt. Oma vika, pitäs jättää se toinen yöruokinta pois. Jos en aamulla syötä heti kun Sofia herää, niin hän ei suostu rinnasta syömään ollenkaan. Tällä viikolla on sama ongelma ollut parina iltana. Eli varoitukset siitä, ettei pulloruokintaan tottunut vauva syö rinnasta, näyttävät pitävän paikkansa. On ihan hirveä tunne, kun oma lapsi ei suostu ottamaan rintaa. Mutta jos Sofia ei syö äidinmaitoa rinnasta, niin sitten hän saa sitä pullosta. Pumppaaminen voi olla ikävää, mutta niin kauan kuin maitoa riittää, niin Sofia saa sen eduista nauttia tavalla tai toisella! Ja kuukauden päästä hommat alkaa taas muuttua kun siirrytään kiinteiden syömiseen.

Ruokinnan kannalta olen siis voimakkaasti sitä mieltä, että Suomen äitiysloma on sata kertaa parempi. Mutta eiköhän kaikilla työssäkäyvillä äideillä on sama ongelma siitä, että lapsen kanssa on ihan liian vähän aikaa. Viikonloput menee ihan liian nopeesti! Sofia kasvaa ja kehittyy joka päivä ja miulta jää monta hauskaa hetkeä kokematta. Myö ollaan tosi onnekkaita, että meillä on Erja Sofiaa hoitamassa ja Sofia saa olla kotona päivät. Ja on tosi hienoo, että Nick voi viettää paljon aikaa Sofian kanssa aamupalan ja lounaan aikana. Sofia on tottunut miun poissaoloon - mie en tähän totu varmaan koskaan. Mie uskoin, ja uskon edelleenkin, että "it takes a village to raise a child". En vaan ottanut huomioon, kuinka vaikeeta on, kun ei itse voi olla lapsensa elämän keskipiste. Kärsin kovasti kun Nick tunnistaa miuta paremmin Sofian itkun syyn tai kun Sofia etsii katsellaan Erjaa. Mutta toisaalta sydän sulaa kun Sofia nauraa ilosta kun tulen kotiin pitkän työpäivän jälkeen.

Olisi hienoa olla Suomessa, mutta emme ole. Erjan - ja pian isän - ansiosta elämä täällä on paljon parempaa kuin ilman heitä. Nickillä ja miulla on ihana, terve tytär ja siitä olen todella kiitollinen. Tänä viikonloppuna on täkäläinen isänpäivä ja eka isänpäivä on Nickille tosi tärkeä. Aion leipoa hänelle päivän kunniaksi suomalaista pullaa.

Kiitos muuten Annelle ja Miralle Bumbo-vihjeetä. Vuokrasimme sellaisen kuukaudeksi ja Sofia tuntuu kovasti nauttivan siinä istuskelusta.