Viimeistä päivää viedään. Siis Motumaohossa, mein ekassa maalaiskodissa. Huomenna on muuttopäivä. Tavarat melkein pakattu. Viimeiset kolme yötä olkkarin lattialla, kun sänky purettiin sunnuntaina. Vaikka takka on ihan vieressä, on silti kylmä kun jostain käy veto. Onneks Sofialla on lämmin mein välissä.
Ei tuu ikävä tätä taloa. Mutta paljon ehdittiin kolmessa vuodessa kokea. Tää oli Sofian eka koti.
Uudelle talolle on suuret odotukset. Lähinnä sen eristeille ja lämmitykselle. Ja keittiönkaapeille. Tuli mitä tuli, koti siitä tehdään joka tapauksessa.
tiistai 31. toukokuuta 2011
tiistai 17. toukokuuta 2011
Muutto edessä
Muutto voi olla hyvin vapauttava kokemus. Meidät kesäkuun ekan päivän muutto on vapauttanut yli 300kilosta kamaa, jota ei enää tarvita tai haluta. Vietiin iso peräkärryllinen tavaraa kaatosateessa kaatopaikalle sunnuntaina. Vähän oli huono omatunto kun lisäsi niin paljon roskaa tähän maailmaan, mutta hei, se oli ihan romua, joten tuskin kukaan olisi sitä hyötykäyttöön saanut. Miten sitä romua aina niin kerääntyykin, vasta me tehtiin suursiivous kun muutettiin Australiasta tänne viitisen vuotta sitten?
Muuttoon on vielä reilut kaksi viikkoa aikaa, mutta kun ton romun on saanut pois, niin loppupakkaamisen pitäisi olla ihan lastenleikkiä (Sofiasta on kovasti apua - tai sitten ei). Ensi viikonloppuna pakkaan kirjat ja valitsen vain rakkaimmat uuteen kotiin ja vien muut syöpäsairaalaan, jos ne vaan niitä huolivat. Ensi viikonlopun ohjelmassa myös enkelien ja osan keittiötavaroiden pakkausta.
Vikana viikonloppuna laitetaan sitten loput tavarat pakettiin (jätetään vain välttämättömät keskiviikkoaamulle). Leiriydytään olkkarin lattialle pariksi viime yöksi että saadaan kaikki makkarit siivottua.
Vähän on painetta päällä, kun tietää että puoleen päivään mennessä pitää olla vanha kämppä tyhjänä ja uuteen paikkaan pääse vasta silloin. Onneksi muuttomiehet on jo varattu ja siivousapuakin järjestetty. Kyllä se siitä!
Muuttoon on vielä reilut kaksi viikkoa aikaa, mutta kun ton romun on saanut pois, niin loppupakkaamisen pitäisi olla ihan lastenleikkiä (Sofiasta on kovasti apua - tai sitten ei). Ensi viikonloppuna pakkaan kirjat ja valitsen vain rakkaimmat uuteen kotiin ja vien muut syöpäsairaalaan, jos ne vaan niitä huolivat. Ensi viikonlopun ohjelmassa myös enkelien ja osan keittiötavaroiden pakkausta.
Vikana viikonloppuna laitetaan sitten loput tavarat pakettiin (jätetään vain välttämättömät keskiviikkoaamulle). Leiriydytään olkkarin lattialle pariksi viime yöksi että saadaan kaikki makkarit siivottua.
Vähän on painetta päällä, kun tietää että puoleen päivään mennessä pitää olla vanha kämppä tyhjänä ja uuteen paikkaan pääse vasta silloin. Onneksi muuttomiehet on jo varattu ja siivousapuakin järjestetty. Kyllä se siitä!
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Äitienpäivä 2011
Tänä vuonna äitienpäivää juhlittiinkin oikein kahtena päivänä. Lauantaina käytiin uinnin jälkeen moikkaamassa Nannieta TKissä. Aurinko paistoi ja oli kiva keinua.
Granddad vei Sofian ja Daddyn ajelulle ruohonleikkurilla. Aunty Lisa oli myös käymässä ja ruohonleikkuri kovassa käytössä. Lisan lääkkeet taitavat olla tällä hetkellä aika kohdallaan, sillä hän oli rauhallisempi kuin mitä olen häntä koskaan nähnyt - ja lihavampi. Sofia nautti ajelusta siihen asti, että leikkuri jäi mutaan jumiin. Siinä vaiheessa alkoi huuli vähän vapista.
Ei siihen mennyt kuin reilu vuosi! Lauantaina Sofia itse vapaaehtoisesti lähestyi Uncle Ripiä ja otti häntä kädestä kiinni. Hiljaa hyvä tulee!
Sunnuntaina varsinainen äitienpäivä meni pihatöissä ja muutto varten pakatessa. Sofiasta oli "iso" apu puutarhassa. Kiitos Erja-tädille kätevistä pihahaalareista. Vähän kyllä meinasi tulla kuuma!
Kasvimaa todellakin tarvitsi hoitoa. Emme ole tomaattien kypsymisen jälkeen tehneet siellä yhtään mitään. Kun tietää, että on pois lähdössä niin motivaatio kasvimaan kunnossapitoon menee ihan kokonaan. Mutta olemme tehneet kovasti töitä sekä puutarhassa että muualla tontilla viimeisten kolmen vuoden aikana, ja sanoinkin Nickille että en halua uusien asukkaiden löytävän samanlaista sikolättiä kuin mihin me aikoinaan tulimme. Eli lapio vaan kauniiseen käteen ja töihin. Pakko sanoa, että jo parissa tunnissa sai paljon aikaiseksi ja työn tuloksen näki heti. Nyt kehtaa muuttaa pois.
Granddad vei Sofian ja Daddyn ajelulle ruohonleikkurilla. Aunty Lisa oli myös käymässä ja ruohonleikkuri kovassa käytössä. Lisan lääkkeet taitavat olla tällä hetkellä aika kohdallaan, sillä hän oli rauhallisempi kuin mitä olen häntä koskaan nähnyt - ja lihavampi. Sofia nautti ajelusta siihen asti, että leikkuri jäi mutaan jumiin. Siinä vaiheessa alkoi huuli vähän vapista.
Ei siihen mennyt kuin reilu vuosi! Lauantaina Sofia itse vapaaehtoisesti lähestyi Uncle Ripiä ja otti häntä kädestä kiinni. Hiljaa hyvä tulee!
Sunnuntaina varsinainen äitienpäivä meni pihatöissä ja muutto varten pakatessa. Sofiasta oli "iso" apu puutarhassa. Kiitos Erja-tädille kätevistä pihahaalareista. Vähän kyllä meinasi tulla kuuma!
Kasvimaa todellakin tarvitsi hoitoa. Emme ole tomaattien kypsymisen jälkeen tehneet siellä yhtään mitään. Kun tietää, että on pois lähdössä niin motivaatio kasvimaan kunnossapitoon menee ihan kokonaan. Mutta olemme tehneet kovasti töitä sekä puutarhassa että muualla tontilla viimeisten kolmen vuoden aikana, ja sanoinkin Nickille että en halua uusien asukkaiden löytävän samanlaista sikolättiä kuin mihin me aikoinaan tulimme. Eli lapio vaan kauniiseen käteen ja töihin. Pakko sanoa, että jo parissa tunnissa sai paljon aikaiseksi ja työn tuloksen näki heti. Nyt kehtaa muuttaa pois.
tiistai 3. toukokuuta 2011
Säikähdys
Lauantaiaamu alkoi ihan normaalisti: käytiin uimassa ja kahvilla Lyndan ja Brucen kanssa. Sieltä lähdimme kenkäostoksille kauppakeskukseen. Kun laitoimme Sofiaa rattaisiin hän ei istunut suorassa niin kuin normaalisti vaan makoili rennosti. Ajattelimme, että hän on väsynyt, joten menimme ensin syömään lounasta. Sofia söi han normaalisti ja nukahti sitten rattaisiin puoleksi tunniks. Hän heräsi vähän kesken torkkujen ja nukahti uudestaan autossa kotimatkalla. Koska Sofia oli kotiin saapuessa vielä puoliunessa vein hänet rattaissa kävelylle.
Kun palasimme kävelyltä oli Sofia vieläkin vähän tokkuraisen oloinen ja kovin veltto. Mittasimme kuumetta ja mittari näytti reilua 37 astetta. Olimme kuitenkin kovin huolissamme, koska Sofia oli niin uninen ja veltto, ei ollenkaan oma itsensä. Päätimme lähteä käymään Hamiltonissa ensiavussa. Koska Sofia oli juuri tullut suihkusta, laitoimme hänelle lämpimästi päälle automatkaa varten.
Ensiavussa ei onneksi jouduttu odottamaan kuin vartti, kun saimme jo kutsun sisään. Sairaanhoitaja mittasi Sofialta kuumeen ja alkoi saman tien riisua häneltä vaatteita: kuumetta oli melkein 39astetta. Lääkäri tuli pikapikaa, löysi Sofian suusta rakkuloita ja antoi antibioottikuurin nielurisantulhedukseen. Samalla kun haimme antibiootit ja panadolin apteekista ostimme myös kunnon kuumemittarin!
Panadolin avulla kuume laski nopeasti ja Sofia söi kunnon iltaruoan. Hän nukahti nopeasti rattaisiin (en halunnut hänen olevan yksin makkarissa siltä varalta että eka antibioottikuuri aiheuttaisi allergisen reaktion). Ilta oli ollut emotionaalisesti aika rankka, joten menimme Nickin kanssa ajoissa nukkumaan. Sofia heräsi yhdeltätoista itkien, anoimme lisää panadolia ja mittasimme taas kuumeen. Mittari näytti 39.6astetta, mikä säikäytti meidät taas uudestaan. Otimme Sofialta loputkin vaatteet pois ja yrimme saada nukuttua huolestumisesta huolimatta. Sofian kuume nousi yöllä vielä kertaalleen yli 38asteen, mutta oli aamuun mennessä laskenut reiluun 37.
Sunnuntaina Sofiasta ei olisi millään uskonut, että hän on kipeä; hän oli aivan oma vilkas itsensä. Eikä kurkkukipu pahemmin näyttänyt vaikuttavan ruokahaluunkaan.
Maanantaina päivähoitopaikan Ryan oli taas kipeänä, joten emme voineet viedä Sofia hoitoon. Lyhyellä varoitusajalla ainoa ratkaisu oli ottaa Sofia mukaani töihin. Kaksi tuntia töissä olivat olosuhteet huomioiden varsin tehokkaita ja sitten tulimme Sofian kanssa loppupäiväksi kotiin.
Olin vähän huolestunut, että Sofia on allerginen antibiooteille, sillä hänen suunsa ympärillä ja pepussa oli rakkoja. Vein hänet maanantai-iltapäivänä omalle lääkärille. Lääkäri ei tarvinnut kuin yhden silmäyksen, kun hän totesi että Sofialla on enterorokko. Rokko on viiruksen aiheutama, joten Sofian eka antibiootikuuri on turha. Viirus tarttuu tosi helposti, joten Sofialla ei ole asiaa päivähoitoon tällä viikolla. Tänään Sofia meni aamulla töihin Daddyn kanssa (vain vähäksi aikaa, Nick otti suurimman osan päivästä vapaaksi. Huomenna vietämme sitten laatuaikaa tyttöporukalla.
Parin viime päivän kokemukset ovat opettaneet, kuinka vähällä pääsimme Sofian ekan vuoden aikana. Muutama vatsatauti ja nuhanenä olivat pahimmat sairaudet koko vuoden aikana. Kun pieni sairastaa ja kuume nousee korkealle, on vanhemmilla tosi avuton olo. Onneksi tällä kertaa päästiin säikähdysellä, ja Sofia voi jo paljon paremmin.
Kun palasimme kävelyltä oli Sofia vieläkin vähän tokkuraisen oloinen ja kovin veltto. Mittasimme kuumetta ja mittari näytti reilua 37 astetta. Olimme kuitenkin kovin huolissamme, koska Sofia oli niin uninen ja veltto, ei ollenkaan oma itsensä. Päätimme lähteä käymään Hamiltonissa ensiavussa. Koska Sofia oli juuri tullut suihkusta, laitoimme hänelle lämpimästi päälle automatkaa varten.
Ensiavussa ei onneksi jouduttu odottamaan kuin vartti, kun saimme jo kutsun sisään. Sairaanhoitaja mittasi Sofialta kuumeen ja alkoi saman tien riisua häneltä vaatteita: kuumetta oli melkein 39astetta. Lääkäri tuli pikapikaa, löysi Sofian suusta rakkuloita ja antoi antibioottikuurin nielurisantulhedukseen. Samalla kun haimme antibiootit ja panadolin apteekista ostimme myös kunnon kuumemittarin!
Panadolin avulla kuume laski nopeasti ja Sofia söi kunnon iltaruoan. Hän nukahti nopeasti rattaisiin (en halunnut hänen olevan yksin makkarissa siltä varalta että eka antibioottikuuri aiheuttaisi allergisen reaktion). Ilta oli ollut emotionaalisesti aika rankka, joten menimme Nickin kanssa ajoissa nukkumaan. Sofia heräsi yhdeltätoista itkien, anoimme lisää panadolia ja mittasimme taas kuumeen. Mittari näytti 39.6astetta, mikä säikäytti meidät taas uudestaan. Otimme Sofialta loputkin vaatteet pois ja yrimme saada nukuttua huolestumisesta huolimatta. Sofian kuume nousi yöllä vielä kertaalleen yli 38asteen, mutta oli aamuun mennessä laskenut reiluun 37.
Sunnuntaina Sofiasta ei olisi millään uskonut, että hän on kipeä; hän oli aivan oma vilkas itsensä. Eikä kurkkukipu pahemmin näyttänyt vaikuttavan ruokahaluunkaan.
Maanantaina päivähoitopaikan Ryan oli taas kipeänä, joten emme voineet viedä Sofia hoitoon. Lyhyellä varoitusajalla ainoa ratkaisu oli ottaa Sofia mukaani töihin. Kaksi tuntia töissä olivat olosuhteet huomioiden varsin tehokkaita ja sitten tulimme Sofian kanssa loppupäiväksi kotiin.
Olin vähän huolestunut, että Sofia on allerginen antibiooteille, sillä hänen suunsa ympärillä ja pepussa oli rakkoja. Vein hänet maanantai-iltapäivänä omalle lääkärille. Lääkäri ei tarvinnut kuin yhden silmäyksen, kun hän totesi että Sofialla on enterorokko. Rokko on viiruksen aiheutama, joten Sofian eka antibiootikuuri on turha. Viirus tarttuu tosi helposti, joten Sofialla ei ole asiaa päivähoitoon tällä viikolla. Tänään Sofia meni aamulla töihin Daddyn kanssa (vain vähäksi aikaa, Nick otti suurimman osan päivästä vapaaksi. Huomenna vietämme sitten laatuaikaa tyttöporukalla.
Parin viime päivän kokemukset ovat opettaneet, kuinka vähällä pääsimme Sofian ekan vuoden aikana. Muutama vatsatauti ja nuhanenä olivat pahimmat sairaudet koko vuoden aikana. Kun pieni sairastaa ja kuume nousee korkealle, on vanhemmilla tosi avuton olo. Onneksi tällä kertaa päästiin säikähdysellä, ja Sofia voi jo paljon paremmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)