Liam 1v

Johnnyn ja Claudian nuorempi poika Liam täytti eilen 1v ja meidän oli kutsuttu mukaan juhliin. Onneksi oli Nickin vapaa viikonloppu. Bileet oli puistossa meren äärellä lähellä Adyn kotipaikkaa eli noin parin tunnin ajomatkan päässä täältä meiltä. Tuli muuten todistetuksi, että meidänkin autossa mahtuu aikuinen matkustamaan mukavasti lasten välissä takapenkillä. Ei edes takamus puutunut!

Mutta asiaan. Oli tosi kiva nähdä paitsi Johnnya ja Claudiaa, myös Johnnyn perhettä pitkästä aikaa. Osaa heistä ei ole nähty sitten Italian. Luca puhuu nyt myös englantia sujuvasti, joten viimeisetkin epäilykset meidän lasten kaksikielisyydestä hävisi. Johnnyn veljen Jimmyn nuorempi tyttö on vain viikon Anitaa nuorempi, joten oli kiva vertailla kokemuksia.

Puisto oli aivan ihana, ja Sofia rakasti merta. Onneksi oli tarpeeksi lämmintä, että rannalla oli hyvä leikkiä vaikkei uimaan päässytkään. Tuuli oli melko kova, mutta siitä oli lähinnä haittaa piknikillä. Muuten päivä oli mitä mukavin.

Sittenkin Au Pair

Ikinä ei jää mikään viime tippaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Näitä kliseitä olen tässä toistellut viime päivinä.

Meillähän alko epätoivo iskee, kun lapsille ei meinannut löytyä hoitajaa ja miun töihinpaluun päivä läheni lähenemistään. Palasin siis töihin viime viikon keskiviikkona, ja tuntuu kuin en ois poissa ollutkaan. Ainoa asia mikä on muuttunut, on hostellin asukkaat, ja heistäkin puolet on vanhoja tuttuja.

Mutta asiaan. Suomesta paluun jälkeen olimme jo Nickin kanssa alistuneet asiaan, että joudumme laittamaan tytöt päiväkotiin neljänä päivänä viikossa. Torstaisinhan Lynda ja Bruce hoitavat tyttöjä. Onneksi ihan tästä työpaikan vierestä löytyi sopiva päiväkoti, mutta ajatus Anitan laittamisesta isoon ryhmään ei juurikaan houkutellut. Tosin hyvänä puolena paikassa olisi ollut, että olisin voinut käydä imettämässä Anitaa aina ruokatunnilla. Sofiakaan ei ole tottunut isoihin ryhmiin, joten hänenkin sopeutumisensa vähän arvelutti.

Onneksi Au Pair toimistomme pystyi vielä viime minuuteilla tarjoamaan meille saksalaista Katharinaa Au Pairiksi. Katharina on lastensairaanhoitaja, joka on viettämässä välivuotta täällä ja haluaa viettää puoli vuotta Au Pairina. Katharina kävi viime viikolla maanantaina luonamme kylässä ja mieltyi meihin ja me häneen. Olimmekin tosi onnellisia kun Katharina hyväksyi työpaikkatarjouksemme!

Katharina muutti meille lauantaina ja aloitti eilen työt. Nickillä oli puolet päivästä vapaata kovan vesisateen takia, mikä osaltaan helpotti molemminpuolista sopeutumista. Tärkeintä on, että Sofia pitää Katharinasta kovasti ja haluaa Katharinan hoitavan häntä myös äitin ja daddyn ollessa kotona. Oli tosi mukava lähteä töihin tänään, kun Sofia jäi iloisesti vilkuttamaan. Anitallakaan ei liene valittamista. Mutta kovasti miulla on tyttöjä ikävä.

Ihana loma!

Meillä oli tosi hieno loma Suomessa! Oli niin mukava tavata ystäviä ja viettää aikaa perheen kanssa. Sofia ja Anita saivat tutustua suomalaisiin juuriinsa, vaikka tuskin kumpikaan matkasta mitään muistaa. Mutta me aikuiset muistamme ja sekin on tärkeää. Onneksi talvi oli parhaimmmillaan ja saimme kokea koko sääkirjon kovista pakkasista lumimyrskyihin. Oli harmi, että Sofia oli kipeä kun lumiukko säät olivat parhaimmillaan.

Ensi kerralla meidän tarvitseekin ostaa vain menolippu. Enää neljä vuotta ja sitten muutamme Suomeen pysyvästi. Nick ja minä olemme asiasta varsin innoissamme ja vain Nickin vanhemmille tehty lupaus pitää meidät Uudessa-Seelannissa..

Suomen talven jälkeen oli muuten tosi "hienoa" palata Uuden-Seelannin kesään: myrskytuuli irrotti kattoja ja eilen illalla piti laittaa takkatuli päälle kun oli niin kylmä! Näin paljoa ei paleltanut koko Suomessa olo aikana!