Taloremontti

Kuten olen kai joskus maininnutkin meillä sataa sisään. Kun tuulee pahasta suunnasta koko keittiö lainehtii sateella. Joten olimme varsin onnellisia, kun Nickin pomo lupasi korjata keittiön ikkunat. Joku idiotti oli aikoinaan jättänyt pari tärkeää osaa pois ikkunaremonttia tehdessään, ja seuraukset olivat sen mukaiset. Sama idiootti myös peitti kauniin puuseinän levyillä, jotka näyttivät tiileltä. Tosin ei tietenkään samanlaiselta tiileltä kuin talon muut osat. Nyt on ikkunat korjattu. Puuseinä on vielä maalaamatta, mutta jo nyt seinä näyttää aivan toiselta. Tärkeintä kuitenkin on, että sisätilat pysyvät kuivina säällä kuin säällä!

Myö ollaan Nickin kanssa jo ihan lomatunnelmissa! Tätä kirjoittaessa on töitä enää kolme päivää jäljellä. Viikon päästä ollaan jo Suomessa Roomassa vietetyn viikonlopun jälkeen! On tosi kiva nähdä perhettä ja kavereita pitkästä aikaan. Yritän laittaa matkakuvia aina välillä tänne blogiin, mutta jos se ei onnistu, niin sitten pidemmät jutut kesäkuun lopulla. Nähdään pian!

Aamu-unia

Lypsyt on tältä kaudelta lypsetty! Ei enää aikaisia aamuja!

Kaikki tilan lehmät on tiinenä, ja niille annetaan kaksi kuukautta lomaa lypsyistä ennen vasikointia. Näin taataan että lehmät ovat hyvässä fyysisessä kunnossa kun on aika synnyttää. Eli lauantaina oli viimeinen aamulypsy ennen heinäkuuta! Keinohedelmöitetyistä lehmistä ensimmäisten laskettu aika on heinäkuun 10. päivä.

Eli nyt voimme nukkua pitkään aamuisin! Tai voisimme, jos Miki-kissa tajuaisi ettei ulos pääse enää puoli viideltä. Miki on varsin kova naukumaan, ja on parina viime aamuna aloittanut metelin viimeistään puoli kuudelta. Yritämme opettaa sitä tavoille, emmekä päästä sitä ulos ennen kuin nousemme itse sängystä. Mutta naukuminen on jatkuvaa ja käy hermoille. Toivottavasti se pian nukkuu aamuun asti!

On jännää opetella jakamaan keittiö Nickin kanssa aamuisin. Emme ole syöneet aamupalaa yhdessä arkiaamuisin viime heinäkuun jälkeen. Meille on molemmille muodostunut omat aamurutiinit, ja nyt toinen on koko ajan tiellä. Mutta eiköhän ne uudet rutiinit pian löydy... Ja reilun viikon päästä ollaan jo lähdössä lomalle, jolloin rutiineista ei ole tietoakaan.

Odottelemme innolla loman alkua. Kaikki suunnitelmat alkaa jo olla valmiit. Suomessa on taas normaaliin tapaa kiire koko ajan. Onneksi Italiassa ehdimme kai jo vähän nukkuakin. Mutta eihän lomaa toki oli nukkumiseen tarkoitettu, niin paljon on nähtävää ja koettavaa. Meillä on loman lopuksi neljää päivää aikaa toipua loman rasituksista ennen töihin paluuta.

Ensi viikolla kuvia meiän talosta, jota aletaan rempata tällä viikolla.

Väsyttää

Kamala päivä töissä. Tarkoitus oli kirjoittaa jotain hauskaa viikonlopusta, mutta energia ja into ei riitä.

Yks hostellin asukkaista yritti itsemurhaa sunnuntaina ja tänään on viettänyt koko päivän toisen itsetuhoisen asukkaan tukena. Kumma juttu, ettei tässä maassa saa hoitoa, vaikka uhkaa itsemurhalla. Sairaalat ja lääkärit ei halua Lisaa auttaa, joten nyt se on miun murheena. Reppu ihan tyhjänä päivän päätteeksi. Ja lisää huomenna luvassa.

Mutta onneksi kotiin on hyvä tulla. Täällä saan patterit ladattua. On hyvä aina välillä saada muistutus, kuinka onnekas olen, kun minulla on Nick elämässäni.

Uus-Seelannissa on itsemurhista kertovien TV-ohjelmien lopussa neuvo hankkia apua, jos ohjelma herätti katsojissa epätoivoa. Noudatan samaa linjaa: jos tuntuu pahalta, hanki apua. Joku aina kuuntelee - vaikka sitten hostellin koordinaattori.