Claudia, Johnny ja Luca kylässä

Claudia, Johnny ja Luca viettävät tuttuun tapaan kesää Uudessa Seelannissa ja tänä vuonna heillä on vihdoinkin aikaa tulla meille kylään. Harmi vaan, että vierailu oli keskellä viikkoa, ja jouduin olemaan päivät töissä. Mutta onneksi Nickillä oli sentään vapaata. Lucasta on kasvanut varsin valloittava nuori mies. Hän puhuu enimmäkseen italiaa, mutta ymmärtää kyllä myös englantia. Maitotilalla riitti ihmeteltävää. Tiistai-illan kruunasi avotulella kokattu villiporsas. Nami nami.

Kanat koppiin

Kanojen vapaa liikkuminen loppui viime viikolla. Meitä alkoi ottaa päähän kananpaska oven suussa ja multakylvyt kukkamaassa. Viimeinen tikki oli jatkuva "murtautúminen" puutarhaan ja vasta kypsyvien tomaattien nokkiminen. Tilanteeseen piti saada korjaus - ja nopeasti. Meillä kävi säkä, kun Nick löysi tilalta kaikki tarvittavat rakennusaineet. Rakentamiseen ei mennyt montaa tuntia. Kanat vaikuttavat tyytyväiseltä uuteen ratkaisuun. Kaksi nuorta kanaa tuottavat munan päivässä entiseen malliin - ja nyt munat on helppo löytää. Kukko karkaa kerran päivässä lentämällä aidan yli, mutta kun se ei halua jättää haaremiaan, se pysyy näköetäisyydellä tarhasta. Siis kaikin puolin hyvä ja toimiva ratkaisu!

Tämän viikon toinen hyvä uutinen ja iloinen yllätys on, että meillä yksi ilmaiskanavista näyttää olympialaisia 12 tuntia päivässä. Saan hyvin tyydytettyä lumenkaipuutani katselemalla talviurheilua. Harmi, etteivät suomalaiset ole pärjänneet yhtään paremmin! Kisoja on helppo katsella, kun aika ero Vancouveriin on niin kätevä. Esimerkiksi avajaiset tulivat suorina vain kolmen tuntia sikäläistä aikaa aikaisemmin. Tosin siis meillä oli lauantai-iltapäivä kun Vancouverissa oli perjantai-ilta. Näin viikolla kisojen katseleminen jää töiden takia vähemmälle, mutta viikonloppuisin on telkka kyllä koko päivän auki. Mitähän lajeja ne näyttävät tänä viikonloppuna?

Hellettä!

Täällä on kuuma! Kateellisena lueskelen Suomen talvesta ja haaveilen ilmojen viilentymisestä! No ei nyt ihan niinkään. Vaikka täällä onkin hellettä ollut jo pari viikkoa, niin olo ei ole raskaudesta huolimatta ollut mitenkään kamalan tukala. En ole vielä edes laittanut toimiston pöytätuulentinta päälle, kun odottelen olon pahenevan. Tilannetta on auttanut, että iltaisin ilma ja talo ovat viilentyneet eikä nukkumisen kanssa ole ollut ongelmia.



Sen verran on kuumuus kuitenkin elämään vaikuttanut, ettei töiden jälkeen ole saanut mitään aikaiseksi ja viikonlopputkin ovat olleet hiljaisia. Pomo on ollut lomalla, joten on ollut pakko tehdä pitkää päivää töissä. Tällä viikolla pääsen onneksi takaisin 7.5 tunnin työpäiviin. Jos ilmat sallivat, niin parina iltana voisi ehtiä puutarhaakin siistimään. Rikkaruohot kasvavat villinä...



Kuumuudesta huolimatta kävin päivän ostosmatkalla Aucklannissa lauantaina. Nick auttoi isäänsä vaippapöydän remontoinnissa, joten sain viettää päivän ihan itsekseni. Nautin kokemuksesta suuresti. Kumma juttu sinänsä, sillä normaalisti inhoan ostoksilla oloa. Nyt loppui aika kesken! Miun matkan pääsyy oli äitiysvaatteiden ostaminen. Täällä on tosi vaikeaa löytää kohtuuhintaisia äitiysvaatteita! Pumpkin Batch oli viimeinen toive ja niille oli ale menossa. Pettymys oli suuri, kun kaikissa kesävaatteissa oli helmat liian lyhyet (yksikään vaatekappale ei ylettynyt polvien alapuolelle!) ja kaula-aukko liian suuri (kaikissa mekoissa näkyivät rintsikat alta!). En ollut uskoa silmiäni! Mutta en antanut takaiskun täysin lannistaa vaan päätin vielä käydä toisessa ostoskeskuksessa tsekkaamassa ketjun tarjunnan. Ja tällä kertaa onni potkaisi! Löysin sopivat shortsit, mekon ja pari paitaa. Niillä ja vanhoilla vaatteilla luulisi tästä kesästä selviävän. Jos ilmat ennen huhtikuuta vielä kylmenevät, niin pitänee sitten ostaa vielä vähän lämpimämpiä kuteita. Mutta tällä hetkellä pärjään taas!

Ensi viikolla taas lisää juttuja ... toivottavasti kuvien kanssa....