Lapsiperheen arkea

Ollaan tällä viikolla koettu lapsiperheen arjen molemmat puolet: sekä positiiviset että negatiiviset.

Negatiivisella puolella olemme kaikki olleet flunssassa koko viikko. Kävin Sofian kanssa lääkärissä tiistaina, ja saatiin kuumeeseen panadolia. Panadol teki vatsan kipeäksi. Nickin perheessä hoidetaan pienintäkin kuumetta panadolilla. Lauantai-iltana kävimme uudestaan lääkärissä, sillä Sofia hieroi korvaansa, ja halusimme varmistaa ettei hänellä ollut korvatulehdusta. Ei ollut, ja lääkäri oli kanssani samoilla linjoilla, ettei panadolia kannata antaa ellei Sofian kuume nouse yli 38asteen ja hän lopettaa syömisen ja nukkumisen. Oli kiva saada omalla näkemykselle kannatusta. Tuntui tyhmältä antaa lääkettä, joka sai vatsan kipristelemään kun lämpöä oli hädin tuskin 37C. Sofian nenä on vielä tukkoinen, mutta toivottavasti se pian paranee.

Positiivisella puolella olemme saaneet nauttia Sofian suurista kehitysaskeleista parilla viime viikolla. Nyt kun Sofian vatsavaivat alkavat olla historiaa ollemme voineet pitää häntä vatsallaan paljon enemmän. Ei pitäisi mennä enää kauaa kun tyttö oppii ryömimään.

Sofia on myös löytänyt kätensä ja ne ovat jatkuvasti suussa. Mutta kädet ovat jo pidempiä aikoja auki ja Sofia osaa jo tarttua nalleen kiinni ja tuoda senkin suuhunsa. Hän myös tavoittelee muita esineitä.

Sofia juttelee paljon entistä enemmän. Juttua riittää paljon ja sointuja on jo vaikka kuinka paljon. Huvittavinta on, että kun hän on harmissaan ääntelyssä on selvä EI EI EI painotus.

Sofia on myös "löytänyt" itsensä peilistä. On hauska katsella kun hän juttelle peilikuvalleen ja yrittää saada kosketusta.

Eli vaikka flunssa väsyttää meitä kaikkia, niin viikko on ollut täynnä ilon aiheita.

Maatalousmarkkinat

Viime viikolla oli vuoden suurimmat maatalousmarkkinat tai messut täällä Hamiltonissa. Kyseessä on tosi suuri tapahtuma, joku kutsuo Fieldaysia suurimmiksi maatalousmarkkinoiksi eteläisellä pallonpuoliskolla. Kävimme markkinoilla ensi kerran kaksi vuotta sitten. Viime vuosi jäi väliin kun olimme Italiassa. Tänä vuonna vain huono sää olisi pitänyt minut ja Sofian kotoan, mutta Nickiä sadekaan ei olisi pidätellyt kotona. Onneksi ilmat kuitenkin suosivat: oli kylmä mutta onneksi ei satanut...

Nick sai vapaapäivän torstaina tapahtumaa varten. Rip tuli meille jo keskiviikkoiltana, joten saimme aikaisen lähdön. Sofia sai paljon ihailevia katseita villapuvussaan. Luulen, että teini-iässä Sofia saattaa valittaa vaatevalinnastamme, mutta meistä puku on hauska! Sofia viihtyi suurimman osan päivästä rattaissa, ja kun hän väsyi siihen, niin oli aika siirtyä kantoreppuun. Ensimmäisen syötön hoidin paikallisen Valion teltassa, mutta se oli aika meluisa paikka. Toiseksi syöttöpaikaksi keksin rakennusliikkeen esittelytalon. Paljon mukavampi ja hiljasempi ympäristö! Väsymys iski silti ja loppupäivästä tyttö oli jo aika kiukkuinen. Mutta väsyneitä olimme me muutkin. Nähtävää riitti paljon, Nick sai ostettua tarvitsemansa työvaatteet halvalla ja liikuttuakin tuli sillä kävelimme päivän aikana varmaan yli 15kilsaa. Ensi vuonna uudestaan!

Allien synttärit

Työkaverini Allie täytti sunnuntaina 50v ja meidät oli kutsuttu mukaan bileisiin. Juhlat olivat omakustanteinen lounas paikallisessa ravintolassa. Ruoka oli tosi hyvää ja Sofia käyttätyi erinomaisesti ja oli unessa rattaissa suurinman osan ajasta.

Allie kävi joulukuussa mahalaukun pienennysleikkauksessa ja on kuudessa kuukaudessa laihtunut yli 50kg. En ole nähnyt häntä Sofian syntymän jälkeen ja muutos viimeisen kahden kuukauden aikana on todella suuri. Alliea tuskin tunnistaa entisestä! On myös kiva nähdä, miten Allien koko luonne on muuttunut positiivisemmaksi ja hän on tullut paljon itsevarmemmaksi. On helppo sanoa, ettei ulkonäöllä ole väliä, mutta Allie on elävä esimerkki siitä, että joskus ulkonäön muutos voi muuttaa koko elämän!

Alla olevassa kuvassa nainen punaisissa on pomoni Anne. Hänen vieressään istuu Noeline, joka on juuri kouluttamassa itselleen jatkajaa ennen eläkkeelle jääntiä. Bill, Noelinen mies, istuu Nickin vieressä. Selkä kameraan päin on siivouksesta vastaava taloudenhoitaja Linda.

Talviaamu

Talvi alkoi virallisesti kuun alussa, mutta säät on olleet talviset jo pari viikkoa. Nyt kun talo pitää pitää Sofian takia lämpimänä 24/7 on takka koko ajan päällä. Silti aamuisin on aika vilkasta, joten koko perhe syö aamiaista takan edessä. Puuro maistuu hyvältä!

Yksi selvemmistä talven merkeistä on märät ikkunat aamuisin. Kyllä on ikävä kolminkertaisia ikkunoita, kun kuivailen näitä joka aamu. Onneksi ne eivät vielä tänä vuonna ole olleet kertaakaan jäässä!

Jossei sada, niin sitten täällä on melkein joka aamu usvaa. Nämä aamut ovat kyllä aika kauniita.

Usvan haihduttua Miki ihaili maisemia ja minä ihalin Mikiä.

Kanat ovat myös talvilomalla. Uusia munia ei ole tiedossa vasta kuin keväällä. Koska ne eivät tuota mitään, emme maksa heidän ylläpidostaa, vaan he saavat etsiä ruokansa pelloilta. Niillä on menossa myös sulkasato, joten ne ovat aika surkean näköisiä.

Kukon päivät ovat kortilla. Kun se taas yhtenä päivänä alkaa kiekua ja herättää Sofian kun olen juuri saanut hänet nukahtamaan, niin minä kyllä tapan sen. En kyllä tiedä miten, mutta eiköhän se jotenkin hoidu.

Puutarha on ollut pahasti rempallaan. Olen kerännyt salaatinlehtiä ja purjoa salaatteihin, mutta muuten ei ole kyllä tullut kasvimaalla käytyä vähään aikaan. Oli aika saada ainakin osa penkeistä talvilevolle. Monessa rivissä on vielä talvivihanneksia kasvamassa, mutta tomaatit ja perunapenkit joutivat levolle.

En tiedä näkyykö ero, mutta aidan vierustat on aika paljon siistimmät. Vasemmalla reunalla kasvaa kaalia, kukkakaalia ja parsakaalia. Keskellä on lanttuja, porkkanaa ja punajuurta.

Äidin ja daddyn pikku apulainen otti torkut puutarhatöiden lomassa.

Mukavampi viikko

Meillä oli pitkästä aikaa mukava viikko ja monta tosi hyvää päivää, jolloin Sofia voi todella hyvin. Oli ilo nähdä hänen voivan hyvin!

Eilen yksi terveydenhoitaja huomasi, että Sofia kärsii närästyksestä. Toivottavasti nyt kun sitä hoidetaan, niin Sofian hyvät päivät lisääntyvät!

Sofia painaa jo yli 4,5 kiloa eli kahdessa kuukaudessa painoa on tullut kaksi kiloa. Ei ollenkaan hullumpi kehitys! Mutta toisaalta Sofias painaa nyt vasta sen, mitä kummityttömme Sanni painoi syntyessään (terveisiä Turkuun!)

Ensi viikolla laitan kuvia talvisesta maisemasta! Mutta tässä vielä kuva Sofiasta isomummolta, Erja-tädiltä ja Lauralta saaduissa nimpparilahjoissa. Eikö olekin söpö?