Pakkasta

Vieläkö Suomessa helteet jatkuvat?

Meillä täällä on talvi kylmimmillään ja myrsky suoraan Etelämantereelta toi maahan enemmän lunta kuin mitä täällä on nähty vuosikymmeniin.

http://www.nzherald.co.nz/weather/news/image.cfm?c_id=10&gal_cid=10&gallery_id=120476#7846553

Toi Te Aroha näkyy meidänkin ikkunoista. Mutta eilen kun lähdin töihin oli niin sateista ja sumuista, ettei ollut toivoakaan nähdä 50metriä pitemmälle, Te Arohasta nyt puhumattakaan.

Tänään on kaikki toisin. Kauniimpaa talviaamua ei voisi kuvitellakaan. Raglanissa käyneet muistaa matkan varrelta tuulivoimalat: ne näkyivät meille asti, ilma on niin kirkas. Ja kylmä! Auton mittari näytti -2C ja varoitti mustasta jäästä. Maisemat olivat tosi kauniit, kun pellot ovat huurasta valkoisena.

-2C ei tietysti kuulosta kovin kylmältä, mutta ei pidä unohtaa, että täällä on sisällä melkein yhtä kylmä kuin ulkona. Meiän talo on kyllä paljon entistä lämpimämpi, mutta sekään ei pysy pakkasella lämpimänä. Varsinkin kun takka oli sammunut yön aikana. Nick kyllä sytytti sen puoli kuudelta ennen kuin lähti lypsylle, mutta talo ei ehtinyt vielä kokonaan lämmitä kun Sofia ja minä nousimme ylös. Sofia söi aamupalaa pipo päässä. Ja kyllä tuli ikävä sisätilanlämmitintä kun astuimme kylmään autoon.

Aurinko paistaa ja se on tärkeintä.

Filosofiaa

Juteltiin eilen Nickin kanssa, että kohta on 40v lasissa. Tulipa siinä mieleeni, että tutkimattomia ovat Herran tiet. Eipä ois vielä 10 tai ees 8 vuotta sitten käynyt mielessä, että asun maatilalla Uudessa Seelannissa ja teen työtä joka ei oo ollenkaan haastavaa. Tämänkö takia hankin maisterin tutkinnon ja tein haastavia ja mukavia töitä kakskymppisenä? Oliko se kaikki ihan turhaa?

Ei ollut! Päivääkään ei vaihtaisi pois. Nuo vuodet olivat aivan uskomattomia, mutta mikä parasta, ne toivat minut tähän hetkeen. Elämä ei ole mitä kuvittelin sen olevan, mutta en voisi olla yhtään onnellisempi tekemässä mitään muuta missään muualla. Varsinkin kun tiedän, että viiden vuoden päästä muutetaan Suomeen. Tänään tämä toimii, huomista odotan innolla!

Kotona Sofian kanssa

Sofian hoitotädin oma poika Ryan on taas vaihteeksi kipeänä, joten olen saanut nauttia laatuajasta tyttäreni kanssa parin päivän ajan. Tää ois paljon kivempaa, jossei tähän tarvits käyttää vähäisiä lomapäiviä. Täällä kun ei sairaslomaa oo kuin 5 päivää vuodessa...

Mutta Sofian kanssa on aina mukavaa. Eilen vietettiin pitkä aika vasikoiden luona, ja Sofia alkoi jo tottua niihin sen verran, että antoi yhden tulla jo melko lähelle. Olen tullut siihen tulokseen, että Sofia pelkää eläinten ääniä enemmän kuin niiden kokoa. Mitä kovempi ääni eläimestä lähtee sitä enemmän Sofia pelkää. Mutta kun ajan myötä kaikkeen tottuu.

Viime viikolla, kun hoitotäti oli kipeänä, Sofia vietti laatuaikaa isovanhempiensa ja isosetänsä kanssa Hamiltonin eläintarhassa. Meni vuosi ennen kuin Sofia lakkasi pelkäämästä Uncle Ripiä, mutta nyt he tulevat loistavasti toimeen keskenään.