Pääsiäinen 2011

Olipas mukava pääsiäinen! Oli juuri sopivasti puuhaa, mutta myös aikaa ihan vaan olla.

Nickillä oli vapaapäivät perjantaina ja maanantaina, joten saimme nukkua "pitkään" kahtena aamuna. Tai Nick sai nukkua normaalia pitempään, Sofia herätti meidät normaaliin tapaan puoli seitsemältä.


Aamu-unien jälkeen perjantaina Nick otti suunnan kohti Rotoruan taimenjokia. Virtaset, Sofia ja minä seurasimme perässä vähän hitaammalla tahdilla. Päivä ei ollut paras mahdollinen kalastamiseen tai nähtävyyksien ihailemiseen, mutta selvisimme molemmista kunnialla. Harmi kyllä, Jammulla oli jalassa tulehdus, joka teki kävelemisen vaikeaksi. Mutta autollakin pääsee järveltä toiselle - varsinkin kun Sofian päiväunien aika. Illalla meidän perhe suunnisti kotiin ja Virtaset jäivät Rotoruaan nauttimaan maori kulttuuri-illallisesta.

Lauantaina Jammu ja Tuija tutustuivat Wai-O-Tapun geothermaaliseen ihmemaailmaan ja Taupo-järven maisemiin. Meillä oli Sofian uintipäivä. Sofia on kuin kala vedessä (heh heh). Hän selvästi nauttii vedessä olosta. Nick ja minä saamme vuoroviikoin nauttia altaassa olosta. Nick ja Sofia antoivat minulle vapaa iltapäivän ja kävivät kahdestaan kaupassa ja kierrätyskeskuksessa. Kyllä päiväunet tekivätkin poikaa!

Sunnuntain oli Nickin vuoro nauttia tyhjästä talosta, kun me Sofian kanssa veimme Virtaset tutustumaan Raglaniin ja ihastelemaan länsirannikon aaltoja. Raglan on surffauskohde, eikä sää ja vuodenaika olleet parhaat mahdolliset kaupungista nauttimiseen. Yllättävän paljon oli kuitenkin ihmisiä liikkeellä. Varsinkin kun ottaa huomioon, että pääsiäissunnuntaina on kauppojen oltava kiinni.

Maanantaina piti mennä kirkkoon, mutta täällä ei näköjään ole jumalanpalveluksia ollenkaan toisena pääsiäispäivänä. Harmi. Ensi viikonloppuna uusi yritys.

Maanantai oli paitsi toinen pääsiäispäivä ja sen takia kansallinen vapaapäivä, myös ANZAC Day eli tavallaan täkäläinen kaatuneiden muistopäivä. Sitä juhlitaan aina 25. huhtikuuta, päivänä jolloin Uuden Seelannin ja Australian joukot aloittivat maihinnousun Gallipolissa Turkissa 1915. Harmittavasti tänä vuonna kaksi kansallista vapaapäivää osui samalle päivälle, mikä tietää yhtä vapaapäivää vähemmän meille tavallisille duunareille. Eikä niitä muutenkaan ole yhtään liikaa!

Sofia päivähoidossa

Sofia aloitti siis viime viikolla päivähoidossa kolmena päivänä viikossa.


Maanantaina oli kova paikka, kun piti jättää tyttö ekaa kertaa vieraan hoitoon. Onneksi Toni (joka on nimestään huolimatta nainen) piti tekstiviesteillä minua tilanteen tasalla koko päivän. Aloin rentoutua siinä vaiheessa, kun kuulin että Sofia oli nukahtanut ekoille päiväunilleen. Ja kun hain häntä kotiin, niin leikit olivat Tonin pojan Ryanin kanssa niin pahasti kesken, ettei Sofia olisi millään halunnut lähteä kotiin.


Kaiken kaikkiaan ekat kolme päivää hoidossa meni ihan hyvin. Oman ikäinen seura Ryanista, mahdollisuus leikkiä ulkona, ja musiikkiryhmässä käynti tekivät kaikki päivistä viihtyisiä. Olimme Nickin kanssa helpottuneita, miten hyvin Sofia muutokseen sopeutui. Meitä oli varoitettu, että Sofia olisi saattanut olla kotona kiukkuinen ja nukkua öitä huonosti, mutta näin ei käynyt. Tosin Sofia on selvästi enemmän sylikissa kuin aikaisemmin, mikä tietysti johtuu kaikkien muutoksien aiheuttamasta epävarmuudesta. Mutta miusta on vain kivaa, kun Sofia antaa haleja.


Tällä viikolla sitten oli lisää muutoksia. Tonin poika Ryan sairastui viime perjantaina johonkin viirukseen, jonka luonteensa lääkärit eivät ole varmoja. Eli emme ole voineet viedä Sofiaa tällä viikolla hoitoon ollenkaan. Onneksi Virtaset ovat Suomesta käymästä! Tuija ja Jammu tarjoutuivat hoitamaan Sofiaa maanantaina ja keskiviikkona (kiitos!) ja Bruce ja Lynda hoitivat Sofiaa torstain lisäksi myös tiistaina. On se hyvä, että on sukulaisia ja ystäviä! Kävi kyllä mielessä, että jos Sofia olisi päiväkodissa perhepäivähoitajan sijasta, niin tätä ongelmaa ei olisi. Mutta olen silti sitä mieltä, että perhepäivähoito sopii paremmin Sofialle - ainakin tässä vaiheessa!


Taas on pitkä viikonloppu edessä. Jippii!

Sofia 1v

Sofia täytti viime keskiviikkona 1v ja juhlinta jatkui koko viikon... Pidin keskiviikkona vapaapäivän Sofian juhlan kunniaksi. Lahjoja perheeltä ja sukulaisilta ja kummeilta Suomesta oli kerääntynyt iso kasa. Heti kun Daddy tuli aamupalalle lypsyltä oli lahjojen avauksen vuoro. Kuten kuvasta näkyy lahjat olivat varsin mieluisia!

Tein suomalaisen kermakakun Sofialle syntymäpäivän kunniaksi. Täytyy tunnustaa, että pohja oli valmiina ostettu, joten en joutunut leipomaan ollenkaan. Sofia ei kakusta juuri välittänyt, mutta mustikat maistuivat kyllä.

Lauantaina oli taas aika avata lisää lahjoja. Koko suku tuli juhlistamaan Sofian ensimmäisiä synttäreitä. Äiti ja Daddy olivat tosi tyytyväisiä, että suku oli kuunnellut pyyntöjä ja lahjat olivat kirjoja ja puuleluja. Ei ensimmäistäkään muovilelua, jee! Grandaddy Bruce oli omin käsin tehnyt vedettävät kärryt täynnä puupaloja. Valittevasti värinä käytetty elintarvikeväri värjäsi saman tien myös pikkuneidin suun. Tuotekehittely jatkuu!

Näitä bileitä varten Daddy valmisti (ja paistoi!) uus-seelantilaisen synttärikakun, jossa on suklaata ja sokerikuorrotusta. Sofia on vauvasta lähtien rakastanut Daddynsä Nalle Puh kahvimukia, joten siitä se ajatus sitten lähti. Nick oli aika stressaantunut, mutta lopputulos oli mitä loistavin! Nyt on rima korkealle tulevia vuosia nähden.

Ennen kakkua syötiin kuitenkin lounasta. Teimme jotain normaalista BBQsta poikkeavaa, ja tarjosimme voileipiä herkkujuustoilla ja erikoislihalla kaikkine lisukkeineen. Pöydän kohokohta oli suunnaton snapper, jonka isän goldkaverit olivat pyydystäneet ja antaneet isälle lahjaksi. Kyllä tuntui ruoka kaikille kelpaavan!

Serkukset istuivat rivissä ja nauttivat pöydän antimista. Olin niin ylpeä Sofiasta joka jätti roskaruoan syömättä, mutta suorastaan ahti terveellisimpiä vaihtoehtoja. Hyvä tyttö!

Auringon paisteessa oli kiva myös leikkiä serkusten kanssa. Maddie ja Layla ovat tosi hyviä lastenvahteja!

Kaiken kaikkiaan tosi onnistuneet 1v synttärit!