Kiirettä töissä

Pari viimeistä viikkoa on olleet töissä aika kiireisiä, kun hostellin katto on uusittu. Samalla meidän vanha kuumavesikattila on vaihdettu isompaan, joka toimii aurinkopaneeleilla (backuppina kaasu). Saimme myös uudet TV-antennit ja -satelliitit katolle ensi vuoden varalle, kun Uus-Seelanti vihdoinkin siirtyy digiaikaan. Tää remontti oli ihan pakon sanelema juttu, sillä katto alkaa kesällä vuotaa kuin seula, ja muutamassa huoneessa oli aika paljon vesivahinkoja. Eilen huoltomies toi 15 ämpäriä alas ullakolta. Onneks syksy on ollut vähä sateinen...

Oon ollu töissä jo kahdeksalta joka aamu, mikä tarkoittaa, että oon joutunut lähtee kotoa puolituntia aikaisemmin. Tuntuu, etten ehdi ollenkaan olee tyttöjen kanssa, kun aamutoimet vievät kaiken ajan. Onneks Nick on aamut kotona auttamassa.

Äitienpäivä maalla

Meillä oli oikein mukava äitienpäivä ja sain parhaan mahdollisen lahjan, kun vietimme päivää ihan omalla porukalla Nickin ja tyttöjen kanssa. Mitä muuta äiti voisi pyytää kuin laatuaikaa lastensa kanssa? No päivän ilman lapsia tietysti. Äitienpäivälahjan toinen osa tulee ensi kuussa kun seuraava osa suosikkikirjasarjaani ilmestyy: Nick vie lapset yöksi TKeihin ja minä saan viettää koko aamun sängyssä lukien. Mutta kyllä tulee perhettä ikävä!

Sitten otsikon toiseen osaan eli maalla asumisen riemuihin. Meillähän tulee hanasta sadevettä, jota kerätään takapihan tankkiin. Kun Rotoruassa ensimmäistä kertaa törmäsin tähän vesimalliin, näin silmissäni kuvia happosateidein tuhoamista metsistä. No, kaikkeen tottuu, mutta juomaveden olen aina suodattanut. Joka tapauksessa viikonloppuna kävi niin, että vesi loppui! Nick oli ajanut ruohonleikkurilla yhden putken rikki ja sen seurauksena vettä ei ollut kerääntynyt tankkiin moneen kuukauteen. Oh ou. Kaikeksi onneksi meillä on mahdollisuus vaihtaa vedentulo myös farmiveteen eli emme ole kokonaan ilman vettä. Mutta farmivesi maistuu suodatettunakin tosi oudolta. Onneksi käsistään kätevä aviomieheni korjasi putken sunnuntaina ja sen jälkeen on satanut kaatamalla. Ei pitäisi enää mennä kauaa kun tankki on täysi ja pääsemme taas nauttimaan sadevedestä.

Talvi tulee ja sen mukana kylmät säät. Ja kun talonrakennustaito on täällä kovin heikkoa, niin kylmät säät saavat myös sisätilat kylmiksi. Tosin tämä nykyinen talo on ihan suhteellisen lämmin ja hyvin eristetty, mutta takka on silti ollut päällä joka yö viimeiset pari viikoa. Mistä pääsenkin varsinaiseen aiheeseen, eli polttopuihin. Se hyvä puoli on maalla asumisessa, että täällä polttopuita löytyy omasta takaa. Nick teki työkavereidensa kanssa pari päivää puutöitä viime viikolla ja nyt on vaja täynnä puita. Pinosimme niitä koko perheen voimilla sunnuntaina ja tämä on isoin pino kuin minään aikaisempana vuonna. Mutta aivan varmasti sekin loppuu kesken! No, onneksi (kaatuneet) puut ei pelloilta lopu!

Kuten tuli jo mainittua Nick on varsin kätevä käsistään. Hänen viimeinen projektinsa viikonloppuna oli rakentaa pieni kasvihuone ylimääräisestä metallihyllystä ja Sofian patjasta jääneistä pakkausmuoveista. Idean hän sai vuosia sitten Miran ja Panun vastaavasta tekeleestä. Nyt on talvivihannesten siemenet itämässä itserakennetussa kasvihuoneessa. Tulisi vaan se aurinko taas esiin!

Tälläistä tällä viikolla. Mitähän kivaa keksitään ensi viikonloppuna?

Viikonloppu biitsillä

Vietettiin taas viikonloppua Nickin pomon bachilla. Ilmat suosi tällä kertaa paljon paremmin kuin viime kerralla. Päivät oli ihanan lämpösiä. Mökillä on sen verran paljon vuoteita, että messissä oli Katharina, Bruce, Lynda ja Jo. Rip ei valitettavasti päässyt tulee. Oli kiva kun oli lastenvahdit mukana. Kävin lauantaina pitkällä kävelyllä biitsillä ja sunnuntaina päästiin Nickin kanssa leikkiin Sofian kanssa biitsille sillä aikaa kun Anita nukku kotona. Oli kivaa!

Tähän loppuun vielä pari hymy kuvaa meiän tytöistä.

Välillä vähän väärinpäin vaunuissa...

Virstanpylväitä

Menneellä viikolla molemmat tytöt saavuttivat virstanpylväitä . Ei mitään kamalan isoja, mutta tärkeitä varsinkin äidille ja Daddylle.

Mutta tähän alkuun kuvia tyttöjen syysmuodista Waikato Showssa lauantaina. Kyllä ne oli sitten niin söpöjä (vaikka itse sanonkin). Jännää muuten miten paljon saa kommentteja kun kantaa vauvaa vatsalla.

Samassa showssa Sofia kävi ekaa kertaa yksin karusellissa. Keskittyminen oli kova, mutta onneksi itkua ei tullut. Hevoshullu tyttö oli vaan mielissään, kun pääsi ratsastamaan. Showssa oli esillä paljon oikeita eläimiä ja Sofia näki ekaa kertaa kalkkunan (joita on paljon hänen kirjoissaan). Mutta hepat ja ponit veivät kaiken huomion.

Anitan virstanpylväs oli istua ekaa kertaa ostoskärryissä. Tähän asti hän on vain ollut kaukalossa. Hyvin meni kauppareissu, vaikka tutit putosivatkin lattialle.

Miun virstanpylväs oli talven eka aamu, kun auton ikkuna oli jäässä. Viime vuonna ei tarvinnut raapata kuin kerran, jospa tääkin jäis tähän! Tosin ottaen huomioon, ettei talvi vielä edes oo virallisesti alkanut, niin tuskin jäi jäät tähän yhteen kertaan.