Fyysisesti rankinta on yösyöttämisten aikaan saama väsymys. Sofia syö useimpina öinä kahteen kertaan. Illalla seitsemältä nukkumaan mennessä, sitten puolen yön maissa ja vielä kerran kolmen-neljän pintaan. Ja silti on hereillä jo viimeistään kuudelta. Jos ekaruokinta on vasta yhden pintaan, niin sitten yritän olla syöttämättä ennen aamukuutta, mutta ylös pitää silti nousta, sillä Sofia nukahtaa uudestaan vain sylissä. Kirjoissa sanotaan, että jos vauvan herättää syömään kymmeneltä, niin sitten hän yleensä nukkuu aamuun asti. Myö mennään nukkumaan melkein joka ilta puoliyhdeksältä (Nickin kello soi puoli viideltä). Jos pitää valita herääminen kymmeneltä tai kahdeltatoista, niin herään mieluummin vasta kahdeltatoista. Toi alkuilta kun on myös Sofian syvimmän unen aikaa, joten miekin nukun paremmin. Loppuyöstä alkaa olla jo aika levotonta. Ja nyt kun hampaita alkaa tulla, niin nukkuminen on levotonta melkein koko yön ja Sofia herää monta kertaa yöstä itkemään. Särkylääkkeet ei anna helpotusta kuin aina vähäks aikaan kerrallaan.
Päiväsaikaan syöminen on myös monimutkaista, kun äiti on työssä. Pulloruokintaan opetteleminen oli ihan oma lukunsa, mutta siitäkin selvittiin. Pumppaamalla saan päivässä Sofialle yhden 150ml aterian. Pumppaaminen on aika epämukavaa, joten kun tajusin että voin joko kerralla pumpata 150ml tai yhteensä suunnilleen saman verran kahdella tai kolmella pumppauksella, niin siirryin suosiolla pumppaamaan vain kerran. Hyvä niin, sillä pomolla on aika outoja vaatimuksia siitä, milloin voin pumpata ja milloin en. Mutta lounastunnilla voin sentään tehdä mitä haluan. Puolituntia riittää hyvin syömiseen ja pumppaamiseen...
Pumpatun maidon lisäksi Sofia syö kaksi pullollista vastiketta sillä aikaa, kun olen töissä. Aamuisin ja iltaisin Sofian pitäisi vielä syödä rinnasta. Aamuruokinta menee aina vähän niin ja näin, riippuen siitä paljonko Sofia on yöllä syönyt. Oma vika, pitäs jättää se toinen yöruokinta pois. Jos en aamulla syötä heti kun Sofia herää, niin hän ei suostu rinnasta syömään ollenkaan. Tällä viikolla on sama ongelma ollut parina iltana. Eli varoitukset siitä, ettei pulloruokintaan tottunut vauva syö rinnasta, näyttävät pitävän paikkansa. On ihan hirveä tunne, kun oma lapsi ei suostu ottamaan rintaa. Mutta jos Sofia ei syö äidinmaitoa rinnasta, niin sitten hän saa sitä pullosta. Pumppaaminen voi olla ikävää, mutta niin kauan kuin maitoa riittää, niin Sofia saa sen eduista nauttia tavalla tai toisella! Ja kuukauden päästä hommat alkaa taas muuttua kun siirrytään kiinteiden syömiseen.
Ruokinnan kannalta olen siis voimakkaasti sitä mieltä, että Suomen äitiysloma on sata kertaa parempi. Mutta eiköhän kaikilla työssäkäyvillä äideillä on sama ongelma siitä, että lapsen kanssa on ihan liian vähän aikaa. Viikonloput menee ihan liian nopeesti! Sofia kasvaa ja kehittyy joka päivä ja miulta jää monta hauskaa hetkeä kokematta. Myö ollaan tosi onnekkaita, että meillä on Erja Sofiaa hoitamassa ja Sofia saa olla kotona päivät. Ja on tosi hienoo, että Nick voi viettää paljon aikaa Sofian kanssa aamupalan ja lounaan aikana. Sofia on tottunut miun poissaoloon - mie en tähän totu varmaan koskaan. Mie uskoin, ja uskon edelleenkin, että "it takes a village to raise a child". En vaan ottanut huomioon, kuinka vaikeeta on, kun ei itse voi olla lapsensa elämän keskipiste. Kärsin kovasti kun Nick tunnistaa miuta paremmin Sofian itkun syyn tai kun Sofia etsii katsellaan Erjaa. Mutta toisaalta sydän sulaa kun Sofia nauraa ilosta kun tulen kotiin pitkän työpäivän jälkeen.
Olisi hienoa olla Suomessa, mutta emme ole. Erjan - ja pian isän - ansiosta elämä täällä on paljon parempaa kuin ilman heitä. Nickillä ja miulla on ihana, terve tytär ja siitä olen todella kiitollinen. Tänä viikonloppuna on täkäläinen isänpäivä ja eka isänpäivä on Nickille tosi tärkeä. Aion leipoa hänelle päivän kunniaksi suomalaista pullaa.
Kiitos muuten Annelle ja Miralle Bumbo-vihjeetä. Vuokrasimme sellaisen kuukaudeksi ja Sofia tuntuu kovasti nauttivan siinä istuskelusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti