keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Myrskyisä viikonloppu

Kuten on ollut puhetta Nickillä on kuukaudessa aina vain yksi vapaa viikonloppu, josta sovitaan aina hyvissä ajoin etukäteen. Olimme jo aikoja sitten päättäneet viettää viime viikonlopun Rotoruassa. Suunnitelmien mukaan Nick viettäisi lauantain isänsä ja enonsa kanssa kalassa, ja Erja, Sofia ja minä kävisimme tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin. Harmi vain, että emme olleet ottaneet kevättalven oikullisia säitä huomioon! Etelänmerellä on nyt jo yli viikon ollut Australiaa isompi myrskykeskus, joka on tuonut Uuteen-Seelantiin rankkasateita ja tosi kovia tuulia. Viikonlopun sää ei siis todellakaan meitä suosinut. Mutta emme antaneet sateen ja tuuleen vaikuttaa suunnitelmiimme.




Lauantai-aamuna oli tosi aikainen lähtö, sillä Lady Knox kuuma lähde purkautuu joka aamu varttia yli kymmenen ja ajomatkaa oli melkoisesti. Mutta suomalaiseen tyyliin ehdimme paikalle hyvissä ajoin. Annoimme Sofialle syötävää ja jatkoimme päivää tutustumalla Wai-O-Tapu alueen geotermaalisiin ihmeisiin. Kuten sanottu ilmassa oli toivomisen varaa...




... mutta aina välillä aurinko tuli sen verran esiin, että pääsimme ihastelemaan puiston upeita värejä. Tämä oli minulle kolmas käynti ja mielestäni värit olivat tällä reissulla edelliskertoja parempia.








Wai-O-Tapun jälkeen jatkoimme matkaa etelään kohti Taupoa. Kävimme syömässä isälle, Jyrille ja Piialle tutussa katkarapukasvattamossa (nami nami). Huka-putouksissa riitti vettä ja veden väri oli loistava. Valitettavasti vettä tuli kaatamalla, joten Erja teki yksin autosta nopean pyrähdyksen katselutasanteelle.
Yöksi ajoimme Rotoruaan viime vuodelta tuttuun motelliin. Siellä meitä odotti Nickin lisäksi Lynda, Bruce ja Rip. Yllätimme heidät uudella autollamme, jota on muuten tosi mukava ajella. Illalla kävimme koko porukalla syömässä paikallisessa ravintolassa, jonne saapuivat myös ystävämme Cynthia ja Ray. Sofia nukkui hyvin kopassaan melkein koko ajan. Ihan turhaan jännitin, miten ilta hänen kanssaan menee.
Aamulla otimme suunnan kohti Lake Taraweraa ja Lake Okarekaa. Halusimme näyttää Erjalle maisemia, joissa asuimme silloin kun ensiksi muutimme Uuteen-Seelantiin. Kaunista siellä on edelleen.



Sofia selvisi viikonlopusta tosi hyvin. Hän istui ekaa kertaa syöttötuolissa sunnuntain aamukahvilla (tilasimme tänään hänelle oman tuolin!). Sen verran opimme viikonlopusta että jatkuva pysähtely autolla ei sovi Sofialle, sillä hän ehtii aina juuri nukahtaa ja unien jäädessä kesken tulee paha mieli. Ja toinen oppitunti oli, että autossa pitää olla mukana enemmän leluja neidin viihdyttämiseksi unien välillä. Näitä oppeja pääsemmekin panemaan käytäntöön parin viikon päästä kun käymme neljän päivän reissulla pohjoisessa.












1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

tuttuja paikkoja :)