Tähän alkuun kuva meidän upeista auringonkukista. Eikö olekin kauniita?
Pidemmälle ei heikkohermoisten ja eläintenystävien tällä viikolla kannata lukeakaan.
Sunnuntaina oli aika teurastaa kaksi kolmesta kukonpojasta. Suljimme ne jo lauantaina pieneen kanakoppiin, jossa Mrs Kluck aluksi asusteli. Tämä siksi, ettemme halunneet niiden syövän mitään teurastusta edeltävänä vuorokautena. Valitettavasti koppi on suoraan meidän makkarin ikkunan alla, ja pojilla oli paljon sanottavaa heti aamuneljästä lähtien sunnuntaiaamuna. Enpä ois halunnutkaan nukkua pidempään... No vähien yöunien mukanaan tuoma ärtymys takasi, etten tuntenut ollenkaan huonoa omaatuntoa kukkojen teurastamisesta.
Nick oli tosi yllättynyt miten helposti pään sai poikki. Iso ja terävä veitsi auttoi asiassa. Olen tietysti kuullut sanonnan "juoksee kuin päätön kana" mutta se miten pitkään pyristely jatkoi yllätti silti. Verta oli vain vähän.
En ole eläissäni kyninyt kanaa, mutta nyt sekin on tullut koettua. Isoja siipisulkia lukuunottamatta höyhenet lähtivät irti tosi helposti. Kukonpojilla oli aivan eri väriset ihot: toinen on keltainen ja toinen valkoinen. Miun kynimällä kukolla oli jotain pikkuötököitä iholla. Yäk! Kävin heti suihkussa, mutta silti tuntui että niitä vilisteli iholla koko illan )ei tosin ollut, sillä tarkistin joka kerta kun kutitti).
Nyt kukonpojat ovat pakastimessa odottamassa pääsyä meidän ruokapöytään. Ensi kuussa on Ripin ja Lyndan synttärit. Niitä kuulemma juhlitaan meillä avotulella kokkaamalla.
On jännä nähdä, miten eloonjääneet kanat ja kukko tähän uuteen tilanteeseen suhtautuvat. Ainakaan eilen ei käytöksessä vielä ollut mitään muutosta huomattavissa. Nyt vain odottelemme että nuoretkin kanat alkaisivat vihdoinkin munia...
Aloitamme perjantaina viikon loman. Menemme biitsille. Toivottavasti on lämmintä. Joka tapauksessa lisää juttuja vasta maaliskuussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti