Viikko sitten sunnuntaina veimme kissat hoitolaan ja otimme suunnan kohti Tyyntä Valtamerta ja Johnnyn ja Claudian kesämökkiä. Tai no mökki on oikeasti Johnnyn isoäidin, mutta Johnny, Claudia ja Luca pitävät sitä kiintopisteenään aina täällä ollessaan. Olimme heidän vierainaan myös viime kesänä, mutta silloin emme voineet olla kylässä kuin yhden yön. Kokonainen viikko oli todella rentouttavaa.
Miun täytyy heti alkuun pyytää anteeksi, sillä huomasin vasta kotona, etten ollut ottanut yhtään kuvaa mökistä tai heidän kotibiitsistää, johon on noin minuutin kävelymatka. Biitsi on upea ja siellä ei juuri muita ihmisiä ollut. Päästä päähän kävelyyn menee noin 30min ja monina päivinä en nähnyt kävelyn aikana yhtään toista ihmistä. Vesi oli mukavan lämmintä ja ranta sen verran suojainen, että uiminen ei pelottanut.
Maanantain vietimme ihan vaan omalla rannalla. Tiistaina otimme suunnan Hot Water Beachille eli rannalle, jossa laskuvesi tuo esille kuumia lähteitä. Kun kaivaa kuopan, se täyttyy vedellä, joka voi olla jopa lähellä polttavaa. Aivan veden rajassa hiekka polttaa jalkapohjia tosi pahasti. Tämä osa rannasta on veden alla aina nousuveden aikana, mutta laskuveden aikana paikka täyttyy turisteista. Paikalliset kioskit vuokraavat lapioita, ja tekevät ainakin näin kesäkuukausina hyvää bisnestä.
Kaikki turistit eivät olleet aivan perillä pelin säännöistä, joten kuoppia oli myös aivan väärissä paikoissa.
Luca tykkää kaivaa kuoppia kaikilla biitseillä. Tämä biitsi oli erityisen mukava, sillä muut kaivoivat kuopat hänen puolestaan. Välillä oli pelkona, että Luca eksyy todella kuumaan lähteeseen ja polttaa itsensä, mutta onneksi tältä vältyttiin.
Aallot olivat komeita. Huvittavinta tässä kaikessa oli se, että melkein koko rannalla olo aikamme sataa tihutti vettä. No, eipä se näyttänyt ketään häiritsevän.
Keskiviikko oli Claudian syntymäpäivä, ja hänen toivomuksensa mukaisesti vietimme päivän toisella suositulla biitsillä. Kukaan ei tajunnut mainita miulle, että rannalle päästäkseen on vaellettava mäkisellä pikkupolulla 40minsaa suuntaansa. Olisin kyllä halunnut matkaan vähän paremmat kengät! Jo parkkipaikalta näköalat olivat upeita.
Suoraan edessä vastarannalla on meiän kotibiitsi. Veneellä matka ei ois kestänyt kuin 20minsaa, mutta autolla ja kävellen aikaa meni yhteensä reilut puolitoista tuntia.
Taas kaivettiin kuoppia! Nautimme myös hyvän retkilounaan, joka oli meidän lahjamme Claudialle. Harmi kyllä, lokk varasti Lucan voileivän.
Maisemat olivat tosi upeita ja vesi lämmintä. Aallot olivat sen verran isoja, että pojat opettivat minulle surffausta ilman surffilautaa. Se oli tosi hauskaa! Vähemmän hauskaa oli kävellä takaisin uimapuku ja iho rantahiekan peittäminä. Pääsin kaikesta hiekasta eroon vasta kotona suihkussa.
Torstaina Bruce ja Lynda liittyivät joukkoon ja toivat veneen mukanaan. Vene tuli suoraan huollosta, joten oli toiveita että tällä kertaa selviäisimme ongelmitta. No, ihan näin ei asiat menneet, sillä perjantaina avain katkesi ja akku lakkasi toimimasta. Mutta nämä olivat vain pieniä vastoinkäymisiä. Torstain kalasaalis jäi melko vähiin, mie (!) sain illan ainoan kalan. Tais muuten olla eka kerta, kun miul ei ollut veneessä kirjaa mukana.
Perjantaiksi oli luvattu kovia tuulia, joten aamusta vain pojat lähtivät merelle. Ensimmäisen neljän tunnin saalis oli nolla kalaa, mutta sitten he sattuivat kalaparven päälle, ja saivat puolessa tunnissa 9 kalaa. Saimme siis iltaruoaksi pannulla paistettua kalaa! Ja savustettua kalaa riitti aina kotiin vietäväksi.
Perjantain ja lauantaina välisenä yönä Pohjois-Saaren yli pyyhkäisi valtava myrsky. Meri oli todella vaikuttavan näköinen! Valitettavasti myrsky oli niin voimakas, että kotimatkasta tuli varsin mielenkiintoinen: kukkuloilla oli ollut maanvyöryjä ja joen tulvivat, joten tiet olivat paikoitellen lähes läpipääsemättömiä. Onneksi kuitenkin pääsimme kunnialla kotiin.
Taas kaivettiin kuoppia! Nautimme myös hyvän retkilounaan, joka oli meidän lahjamme Claudialle. Harmi kyllä, lokk varasti Lucan voileivän.
Maisemat olivat tosi upeita ja vesi lämmintä. Aallot olivat sen verran isoja, että pojat opettivat minulle surffausta ilman surffilautaa. Se oli tosi hauskaa! Vähemmän hauskaa oli kävellä takaisin uimapuku ja iho rantahiekan peittäminä. Pääsin kaikesta hiekasta eroon vasta kotona suihkussa.
Torstaina Bruce ja Lynda liittyivät joukkoon ja toivat veneen mukanaan. Vene tuli suoraan huollosta, joten oli toiveita että tällä kertaa selviäisimme ongelmitta. No, ihan näin ei asiat menneet, sillä perjantaina avain katkesi ja akku lakkasi toimimasta. Mutta nämä olivat vain pieniä vastoinkäymisiä. Torstain kalasaalis jäi melko vähiin, mie (!) sain illan ainoan kalan. Tais muuten olla eka kerta, kun miul ei ollut veneessä kirjaa mukana.
Perjantaiksi oli luvattu kovia tuulia, joten aamusta vain pojat lähtivät merelle. Ensimmäisen neljän tunnin saalis oli nolla kalaa, mutta sitten he sattuivat kalaparven päälle, ja saivat puolessa tunnissa 9 kalaa. Saimme siis iltaruoaksi pannulla paistettua kalaa! Ja savustettua kalaa riitti aina kotiin vietäväksi.
Perjantain ja lauantaina välisenä yönä Pohjois-Saaren yli pyyhkäisi valtava myrsky. Meri oli todella vaikuttavan näköinen! Valitettavasti myrsky oli niin voimakas, että kotimatkasta tuli varsin mielenkiintoinen: kukkuloilla oli ollut maanvyöryjä ja joen tulvivat, joten tiet olivat paikoitellen lähes läpipääsemättömiä. Onneksi kuitenkin pääsimme kunnialla kotiin.
JK Indi ei tykännyt uudesta hoitopaikasta ja on antanut meidän kuulla kunniamme parina viime yönä naukumalla suureen ääneen aina parin tunnin välein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti