Waitangi sopimus

Tiesittekö että Uudessa-Seelannissa käydään vieläkin oikeutta sopimuksesta, joka allekirjoitettiin vuonna 1840?

1840 allekirjoitettu Waitangi-sopimus teki Uudesta-Seelannista osan Iso-Brittanniaa. Sopimuksen allekirjoitti 540 maorien heimopäällikköä sekä tietysti Iso-Brittanian edustajat.

Maorit ovat hekin suhteellisen uusia tulokkaita näillä saarilla. Historian kirjojen mukaan ensimmäiset ihmiset vierailivat Pohjois-Saarella joskus 500-luvulla, mutta varsinainen asutus täällä alkoi vasta 1350 tietämillä. Varsin myöhään siis verrattuna naapurimaa Austaliaan, jota aboriginaalit ovat kutsuneet kodikseen viimeiset 40 000 vuotta.

Vieläkin kiistellään siitä, mistä maorit aikoinaan tulivat, mutta on vahvoja viitteitä siitä, että 1350 tietämillä saapuneet kanoottikunnat tulivat Tahitilta. Kanootteja tuli seitsemän, ja vieläkin moni maori pystyy kertomaan millä kanootilla heidän esivanhempansa saapuivat Uuteen-Seelantiin.

Eurooppalaisten saapumisesta saarille ei ole varmaa näyttöä ennen vuotta 1642. Varsinainen kiinnostus maata kohtaan virisi vasta 1700-luvun lopulla. Maorien ja eurooppalaisten yhteiselämä ei ollut leppoista, vaan pientä rähinää oli koko ajan. Toisaalta maorit kyllä tappelivat keskenäänkin. Yksi Waitangi-sopimuksen tavoitteista oli rauhoittaa tilannetta.

Syy jatkuviin oikeudenkäynteihin maorien ja kruunun välillä on, että Waitangi-sopimuksesta tehdyt kaksi kieliversiota erosivat merkittävästi toisistaan. Englannin kielisessä versiossa maorit selvästi tulivat Iso-Brittanian alaisiksi kun taas maori-versiossa he selvästi säilyttivät itsenäisyytensä. Ongelmia syntyi, koska englantilaiset kokivat oikeudekseen tehdä päätöksiä maan ja vesistöjen käytöstä ottamatta huomioon maorien kantaa asiaan. Monia maoreille tärkeitä ja pyhiä paikkoja otettiin käyttöön ilman heidän suostumustaan. Vasta viime aikoina hallituksen ovat myöntäneet, että väärinkäytöksiä on tapahtunut ja että maorien kuuluu saada korvauksia menettämistään alueista.

Monet maori heimot ovat jo näitä korvauksia saaneet. Jotkut heimoista ovat osanneet hyödyntää näitä varsin merkittäviä taloudellisia etuja hyvin ja ovat tänä päivänä merkittäviä yrityksiä. Toiset heimoista taas tuhlasivat saamansa rahat turhuuksiin, ja ovat nyt melkein samassa tilanteessa kuin aikaisemmin. Yksilötasolla moni maori yrittää todistaa, että kuuluu hyvin menestyvään heimoon saadakseen osansa etuuksista.

Oikeudenkäynnit ovat edelleen käynnissä, joskin niille asetettu takaraja lähestyy nopeasti. Osa maoreista ei ikinä tule hyväksymään, etteivät maorit ole itsenäinen kansa. Tuskin täällä kuitenkaan sisällissotaa syttyy, sillä sellaisia maoreja on hyvin vähän. Suurin osa on tyytyväisiä elämäänsä osana monikulttuurista Uutta-Seelantia.

Tähän päättyy tämän kertainen historian oppitunti. Toivottavasti ensi viikolla on jo mielenkiintoisempia juttuja...