Rasismia?

Päätin kuitenkin vielä sivuta viime viikkoista aihetta.

Kolme vuotta Uudessa-Seelannissa on opettanut minulle, etten ole aivan niin avaramielinen kuin olen aina kuvittelut. Tässä maassa on todella vaikea olla olematta rasisti.

Tähän alkuun on todettava, että yksilötasolla minulla ei ole mitään maoreja vastaan. Kaikki tuntemani maorit ovat mukavia ihmisiä. Ja tässä maassa on paljon menestyviä maoreita, joten alla olevat yleistykset eivät todellakaan koske kaikkia.

Mutta kulttuuritasolla mättää. Jos rasismi on sitä, että pitää muita rotuja omaa rotuaan huonompana, niin taidan olla rasisti. Maorit eivät voi syyttää kuin itseään siitä, että monet heistä ovat taloudellisesti huonommassa asemassa kuin me muut. Se, että heiltä vietiin maat 150 vuotta sitten, ei riitä syyksi arvoille, joita he lapsilleen tänä päivänä opettavat.

Monet maorit haluavat itsenäisen maori-valtakunnan, mutta sitä odotellessa elävät kyllä mielellään valtion kustannuksella. Torstaisin maksettavat työttömyyskorvaukset menevät monesti ensin vanhempien huumeisin ja viinaan, ja jos jotain jää jäljelle, niin sitten lapsille ostetaan ruokaa. Täällä ei ole kouluruokailua niin kuin meillä, joten lapset eivät saa edes yhtä kunnon ateriaa päivässä. Terveellisestä ruoasta ei ole tietoakaan, sillä pikaruoat ovat enemmän vanhempien mieleen. Liikalihavuus on täällä todellinen ongelma, vaikka lapset usein ovat nälkäisiä.

Koulutus on varma tapa päästä elämässä eteenpäin, mutta monet maori-lapsista lopettavat koulun heti kuin mahdollista. He ovat vanhemmiltaan oppineet, että valtio maksaa. Monet tytöistä saavat ensimmäisen lapsensa jo teini-iässä. Muistan kun asuimme Rotoruassa, kuinka silloinen työkaverini surkutteli, että hänen 15-vuotias tyttärensä on todennäköisesti pian tulossa kertomaan raskaudestaan. Jos kyseessä olisi ollut minun tyttäreni, olisin kyllä vienyt hänet kiireen vilkkaan lääkärille e-pillereitä hakemaan.

Täällä on telkkarissa jatkuvasti tietoiskuja, jotka on selvästi osoitettu maoreille. Mainoksissa kerrotaan imettämisen eduista ja papa-testien tärkeydestä. Asioista, jotka itsestä tuntuvat aivan itsestään selviltä.

Niin kuin sanoin, yksilötasolla maorit ovat mukavia, ja monet heistä ovat myös menestyneitä. Mutta on vaikea olla huomaamatta, kuinka kulttuuritasolla monet asiat ovat huonosti. Vaikka mahdollisuudet ovat täällä kaikille enemmän tai vähemmän samat, niin osa asukkaista ei vain halua hyötyä niistä. Minusta se tuntuu aivan uskomattomalta, ja siksi kai olen rasisti. Ei mitenkään mukava tunne.