tiistai 2. joulukuuta 2008

Kesä, NNKY ja idiootit liikenteessä

Kesä on vihdoinkin saapunut! Viikonloppuna oli molempina päivinä 28 astetta varjossa! Onneksi iltaisin viilenee, joten öisin on vielä hyvä nukkua. Mutta kyllä on mukavaa kun on lämmin!


Yleisön pyynnöstä (terkkuja Tampereelle) kerron tällä viikolla vähän enemmän siitä, miten arkipäiväni kuluvat. Olen töissä Nuorten Naisten Kristillisellä Liitolla (Young Women Christian Association YWCA). Tehtävänäni on pyörittää 70 huoneen hostellilla. Suurin osa huoneista on yhden hengen, mutta mukaan mahtuu myös kymmenisen kahden hengen huonetta. Huoneisssa ei ole vessaa, suihkua tai keittiötä, vaan ne on kaikki jaetussa käytössä. Suurin osa asukkaista on pitkäaikaisia, mutta olemme myös uusimmassa Lonely Planet matkaoppaassa, joten reppumatkailijoitakin on melkein joka yö. Nyt kun koulut aloittavat kesälomansa ja opiskelijat ovat jättäneet hostellin, niin toiveena on että reppumatkailijoiden määrä kasvaa.



Minun tehtäviini kuuluu pitää hostelli täynnä, mutta samalla varmistaa että asukkaat eivät aiheuta ongelmia. Olemme kaupungin halvin asumismuoto, joten joudun jatkuvasti käännyttämään halukkaita pois, koska he eivät syystä tai toisesta ole meille mieleen. Otan uusia asukkaita vastaan, ja tarkistan huoneita kun asukkaat muuttavat pois. Pidän huolen, että vuokrat on maksettu ajallaan. Kirjoitan erilaisia raportteja. Markkinoin hostellia netissä ja eri puolilla Hamiltonia. Käyn erilaisissa tilaisuuksissa edustamassa NNKY:tä. Tekemistä riittää, mutta ei niin että olisi kiire.



Minulla on alaisina kolme assistenttia, jotka ovat töissä kun minä olen vapaalla (minun työaikani on arkisin 8-17) Assistentit asuvat kaikki hostellissa, ja kantavat mukanaan puhelinta, joka soi kun joku soittaa toimiston ovikelloa. Heidän lisäkseen hostellissa on töissä taloudenhoitaja ja viikonloppusiivooja sekä apumies, joka vastaa kaikista pikkukorjauksista ja puutarhanhoidosta. Meidän lisäksi NNKY:llä on töissä Anne (johtaja), Noeline (talous), Kathy (Meals on Wheels, valmistaa ja jakaa lounaita kaupungin vanhuksille) ja Jen (vetää ohjelmaa yläasteen tytöille).



Tällä viikolla meillä on töissä kiirettä. Eilen yhden hostellihuoneen remontti valmistui, kun saatiin kokolattiamatot asennetuksi. Illalla meillä oli iso tapahtuma AIDS-päivän kunniaksi. Tänään menen töiden jälkeen turistitoimiston (i-Site) info-tilaisuuteen. Huomenna minulla on 6-kuukauden (aika rientää) palautekeskutelu Anne kanssa. Toivon saavani palkankorotuksen! Torstai-iltana menen kaksiin pikkujouluihin ja perjantaina on Jenin vetämän ohjelman pikkujoulut täällä meillä.

Onneksi joululoma alkaa reilun parin viikon päästä! Olen jouluna kaksi viikkoa lomalla. Se on muuten ensimmäinen loma jonka vietän ihan kotosalla tosi pitkään aikaan. Tosin joulu ja uusi vuosi sotkee vähän kuvioita. Ja kolme päivää olen töissä navetassa (aikaisia aamuja!). Joten ehkä ei pitäisi edes puhua lomasta...

Tähän loppuun vielä tilitystä paikallisesta liikennekäyttäytymisestä. Työmatkastani puolet on maantiellä, missä rajoitusten mukaan voisi ajella mukavasti satasta. Mutta harvasen päivä liikenteessä on idiootteja, jotka eivät syystä tai toisesta seuraa rajoituksia vaan matelevat kahdeksaa- tai yhdeksääkymppiä. Luulen, että yksi syy tähän on ettei täällä ole missään nopeusmittareita: kukaan ei tiedä miten hitaasti he oikeasti ajavat. Toisaalta kuskit vaan ovat niin kiireisiä tekemään jotain muuta (puhuvat kännykässä tai kavereiden kanssa tai meikkaavat etc) etteivät kerkiä keskittymään ajamiseen. Eikä kannata edes puhua traktoreista ja muista työkoneista (miksi niiden pitää olla liikenteessä pahimpaan työliikenneaikaan?) Liian hitaasti ajavat ovat ärsyttäviä ja saavat vereni kiehumaan, mutta vielä pahempia ovat idiootit jotka ohittelevat heitä miten sattuu. Joka päivä näkee vaaratilanteina. Pahimpia hidastelijoita ja ohitettavia ovat koulubussit. Ne on kaikki täällä viime vuosisadalta ja näyttävät että kahdeksassakympissä on huippunopeus saavutettu. Ja kaikilla muilla on niin kiire että ohi on pakko päästä vaikka näkyvyyttä ei olisikaan. Minä pidän etäisyyttä, puren hammasta ja kuuntelen suomipoppia....

Ensi viikolla taas lisää!

Ei kommentteja: