Lehmä söi tillin ja meille tuli kana

Kevään myötä maalaiselämästä ilmenee ihan uusia puolia - ja hajuja.

Talomme etupihalla on iso aitaus joka on kai joskus ollut kasvimaa, mutta edelliset asukkaat käyttivät sitä lähinnä roskien polttopaikkana (meillä ei siis käy roska-auto, vaan kaikki roska jota ei voi kierrättää tai laittaa kompostiin poltetaan talon takana vanhassa peltitynnyrissä). Emme antaneet tämän olla esteenä oman kasviman rakentamiselle. Viime kesänä Rotoruassa oma kasvihuoneemme tuotti mukavasti yrttejä, tomaatteja ja chilejä, joten halusimme ehdottomasti nauttia oman maan tuotteista myös tänä vuonna. Siivottavaa oli aika paljon, ja maa piti myös aurata, mutta loppujen lopuksi pohjustustyöt veivät yllättävän vähän aikaa.

Nyt kasvimaalla kasvaa perunaa, porkkanaa, herneitä, kukkakaalia, purjoa, salaattia ja kurkkua. Parin viikon päästä on aika laittaa tomaatit, paprikat ja chillit kasvamaan. Erillisellä yrttimallaa kasvaa tinjamia, oreganoa, persiljaa, tilliä, rosmariinia, minttua ja pari muuta joiden suomalaisia nimiä en muista tai tiedä.

Tillistä pääsemmekin sitten tämän viikon ensimmäisiin jännityshetkiin. Täkäläiseen maidontuotantoon kuuluu, että lehmiä siirretään laitumelta toiselle aina lypsyjen välissä. Laitumet on aidattu niin pieniksi, että laumalle riittää juuri sopivasti ruokaa 12 tunniksi. Talomme ympärillä on joka puolella laitumia, joten on päiviä jolloin lehmät ovat alle 20m päässä. Alkuviikosta lehmät viettivät yön etupihamme vieressä olevalla laitumella. Yön aikana lehmät päättivät että ruoho aidan takana on vihreämpää, tulivat aidan läpi ja kävivät aterialle. Ruohon lisäksi tilli ja viime viikonloppuna istutetut kukat kävivät hyvin kaupaksi. Aamulla jäljellä oli vain haisevia paskakasoja.

Tyhmintä koko jutussa on se, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun lehmä tulivat vierailulle. Viime kuussa lehmät olivat samassa aitauksessa päivän, ja silloinkin ne murtautuivat pihallemme. Nyt isäntä lupasi meille porttiin kunnon lukon...

Viikon toinen jännitysmomentti on ollut kanan hankkiminen. Alkuviikosta emäntä kysyi Nickiltä, kiinnostaisiko meitä adoptoida villikana, joka hautoo noin kymmentä munaa vanhassa aitassa. Asiasta keskusteltuamme päätimme ottaa kanan hoitoomme. Saimme tilalta vanhan kanahäkin ja heiniä. Kun kaikki oli valmista uutta tulokasta varten kävimme yön pimeydessä noutamassa kanan munineen kotiin. Kun kanan muuttaa pimeydessä, se raukka ei edes tajua muuttaneensa. Mutta sen verran se taisi muuttoa säikähtää, että muni ajomatkan aikana pari uutta munaa. Eli nyt meillä on takapihalla kana, jolla on 13 munaa haudottavana. Poikasia odottelemme aikaisintaa viikon päästä. Kutsumme kanaa nimellä Mrs Kluck. Sitä ei syödä, mutta osa sen poikasista päättyy ruokapöytäämme. Munista nyt puhumattakaan.

Lisää taas ensi viikolla!