Sappikivet

Minulta poistettiin sappikivet maanantaina leikkauksella. Olen kärsinyt ajoittain kovistakin kivuista Anitan syntymän jälkeen ja sain pari viikkoa sitten vihdoinkin diagnoosin. Helpotti kun selvisi, mistä kivut johtuvat. Siinä vaiheessa vielä kuvittelin, että Suomen reissua varten pitää varautua kovilla kipulääkkeillä, sillä täällä tammikuu on kuin Suomen heinäkuu ja kaikki ovat lomalla. Yleisen sairaanhoidon puolella leikkausjono on monta kuukautta, ja yksityiselläkin puolella korurgit palasivat kesälomilta vasta viime viikolla. Minulla kävi säkä ja pääsin kirurgin vastaanotolle, joka lupasi leikata heti seuraavana päivänä. Se olisi ollut viime viikon torstai, mutta sitten vakuutusyhtiö laittoi kapuloita rattaisiin ja kertoi etteivät he pysty takaamaan maksua ilman 2 päivän paperisotaa. Joten sitten minut leikattiin vasta maanantaina.

Se oli eka kerta kun miut on nukutettu ja se nukutus jännitti enemmän kuin itse leikkaus. Kaikki meni hyvin ja pääsin jo seuraavana päivänä eli eilen tiistaina kotiin. Olen syönyt normaalia ruokaa ongelmitta eilisestä lähtien ja kivut pysyvät panadoolilla kurissa. En saa nostella Sofiaa kuin vasta ensi viikolla, joten on ollut tosi hyvä että Lynda ja Bruce ovat olleet täällä koko viikon auttamassa.

Nyt voin taas keskittyä Suomen matkaan. Lähtö on ensi viikon sunnuntaina, joten pitkään ei tarvitse enää odottaa. Ja nyt kun ei tarvitse pelätä mahakipuja, on matkaan vieläkin mukavampi lähteä. Seuraavan kerran laitankin juttua tänne vasta maaliskuussa, kun palataan kotiin. Tällä aikaa ehditäänkin monen teistä kanssa vaihtaa kuulumisia ihan kasvotuksin pitkästä aikaa. Jee!