Juteltiin eilen Nickin kanssa, että kohta on 40v lasissa. Tulipa siinä mieleeni, että tutkimattomia ovat Herran tiet. Eipä ois vielä 10 tai ees 8 vuotta sitten käynyt mielessä, että asun maatilalla Uudessa Seelannissa ja teen työtä joka ei oo ollenkaan haastavaa. Tämänkö takia hankin maisterin tutkinnon ja tein haastavia ja mukavia töitä kakskymppisenä? Oliko se kaikki ihan turhaa?
Ei ollut! Päivääkään ei vaihtaisi pois. Nuo vuodet olivat aivan uskomattomia, mutta mikä parasta, ne toivat minut tähän hetkeen. Elämä ei ole mitä kuvittelin sen olevan, mutta en voisi olla yhtään onnellisempi tekemässä mitään muuta missään muualla. Varsinkin kun tiedän, että viiden vuoden päästä muutetaan Suomeen. Tänään tämä toimii, huomista odotan innolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti