Säikähdys

Lauantaiaamu alkoi ihan normaalisti: käytiin uimassa ja kahvilla Lyndan ja Brucen kanssa. Sieltä lähdimme kenkäostoksille kauppakeskukseen. Kun laitoimme Sofiaa rattaisiin hän ei istunut suorassa niin kuin normaalisti vaan makoili rennosti. Ajattelimme, että hän on väsynyt, joten menimme ensin syömään lounasta. Sofia söi han normaalisti ja nukahti sitten rattaisiin puoleksi tunniks. Hän heräsi vähän kesken torkkujen ja nukahti uudestaan autossa kotimatkalla. Koska Sofia oli kotiin saapuessa vielä puoliunessa vein hänet rattaissa kävelylle.

Kun palasimme kävelyltä oli Sofia vieläkin vähän tokkuraisen oloinen ja kovin veltto. Mittasimme kuumetta ja mittari näytti reilua 37 astetta. Olimme kuitenkin kovin huolissamme, koska Sofia oli niin uninen ja veltto, ei ollenkaan oma itsensä. Päätimme lähteä käymään Hamiltonissa ensiavussa. Koska Sofia oli juuri tullut suihkusta, laitoimme hänelle lämpimästi päälle automatkaa varten.

Ensiavussa ei onneksi jouduttu odottamaan kuin vartti, kun saimme jo kutsun sisään. Sairaanhoitaja mittasi Sofialta kuumeen ja alkoi saman tien riisua häneltä vaatteita: kuumetta oli melkein 39astetta. Lääkäri tuli pikapikaa, löysi Sofian suusta rakkuloita ja antoi antibioottikuurin nielurisantulhedukseen. Samalla kun haimme antibiootit ja panadolin apteekista ostimme myös kunnon kuumemittarin!

Panadolin avulla kuume laski nopeasti ja Sofia söi kunnon iltaruoan. Hän nukahti nopeasti rattaisiin (en halunnut hänen olevan yksin makkarissa siltä varalta että eka antibioottikuuri aiheuttaisi allergisen reaktion). Ilta oli ollut emotionaalisesti aika rankka, joten menimme Nickin kanssa ajoissa nukkumaan. Sofia heräsi yhdeltätoista itkien, anoimme lisää panadolia ja mittasimme taas kuumeen. Mittari näytti 39.6astetta, mikä säikäytti meidät taas uudestaan. Otimme Sofialta loputkin vaatteet pois ja yrimme saada nukuttua huolestumisesta huolimatta. Sofian kuume nousi yöllä vielä kertaalleen yli 38asteen, mutta oli aamuun mennessä laskenut reiluun 37.

Sunnuntaina Sofiasta ei olisi millään uskonut, että hän on kipeä; hän oli aivan oma vilkas itsensä. Eikä kurkkukipu pahemmin näyttänyt vaikuttavan ruokahaluunkaan.

Maanantaina päivähoitopaikan Ryan oli taas kipeänä, joten emme voineet viedä Sofia hoitoon. Lyhyellä varoitusajalla ainoa ratkaisu oli ottaa Sofia mukaani töihin. Kaksi tuntia töissä olivat olosuhteet huomioiden varsin tehokkaita ja sitten tulimme Sofian kanssa loppupäiväksi kotiin.

Olin vähän huolestunut, että Sofia on allerginen antibiooteille, sillä hänen suunsa ympärillä ja pepussa oli rakkoja. Vein hänet maanantai-iltapäivänä omalle lääkärille. Lääkäri ei tarvinnut kuin yhden silmäyksen, kun hän totesi että Sofialla on enterorokko. Rokko on viiruksen aiheutama, joten Sofian eka antibiootikuuri on turha. Viirus tarttuu tosi helposti, joten Sofialla ei ole asiaa päivähoitoon tällä viikolla. Tänään Sofia meni aamulla töihin Daddyn kanssa (vain vähäksi aikaa, Nick otti suurimman osan päivästä vapaaksi. Huomenna vietämme sitten laatuaikaa tyttöporukalla.

Parin viime päivän kokemukset ovat opettaneet, kuinka vähällä pääsimme Sofian ekan vuoden aikana. Muutama vatsatauti ja nuhanenä olivat pahimmat sairaudet koko vuoden aikana. Kun pieni sairastaa ja kuume nousee korkealle, on vanhemmilla tosi avuton olo. Onneksi tällä kertaa päästiin säikähdysellä, ja Sofia voi jo paljon paremmin.