Asumuksistamme on tullut jo aika monipuolisia. Tällä kertaa mukana oli kavereilta lainattu karavaani, jossa isä nukkui. Se on tosi outo karavaani, sillä se menee kasaan matkan ajaksi ja sängyt vedetään ulos sivuista perillä. Seinät ja katto ovat kankaisia. Mutta se piti isän kuivana ja suht lämpimänä öisin, joten se on tärkeintä. Siihen mahtui myös uskomaton määrä tavaraa, joten ilman sitä olisimme joutuneet ottamaan pikku-Starletin kuorma-autoksi. Miun kannalta paras puoli oli tiskipöytä, joka mahdollisisti astioiden pesun seisoma-asennossa. Sofia muuten nukkui loistavasti teltassa meiän välissä. Ekaa kertaa meni yö niin, ettei tyttö herännyt ollenkaan.
Waikawau Beach on upea ja aamukävelyt tyhjällä rannalla olivat loman kohokohtia. Ostimme viime viikolla Sofiaa varten kantorepun, kun ajattelimme eturepun olevan liian kuuma. Kantoreppu toimi niin hyvin, että Sofia otti siinä torkut joka aamu.
Loma oli hieno kokemus myös isälle. Leirintäalueelta oli sadan metri kävely rannalle dyynien yli.
Biitsillä on paras kalastaa valon vaihtuessa eli aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Isä ja Nick kävivät kalassa iltaruoan jälkeen ja vaikka kala ei syönytkään, niin jatkoivat he kalastusta vielä pimeän tultuakin.
Kaikki isän tuntevat tietävät, ettei hän pidä kylmästä vedestä. Tyynen valtameren vesi oli sen verran lämmintä, että isä uskaltatui uintireissulle. Ei ole ihan joka suomalainen käynyt tässä meressä uimassa!
Seuraava stoppi Etelä-Amerikka!
Yhtenä päivänä tuuli kävi sopivasti maalta päin, mikä antoi isälle ja Nickille tilaisuuden kokeilla leijakalastusta.
Sofiakin pääsi ottamaan tuntumaa onkeen.
Varjossa oli hyvä olla. Tämäkään kalastusreissu ei tuottanut tulosta, mutta saimme kyllä kaikki hyvän kuntotuokion kun työnsimme rattaita pehmeällä hiekalla biitsin päästä päähän. Laskuveden aikaan paljastunut hiekka on kovaa kuin kivi, mutta valitettavasti menomatkalle sattui nousuveden huippu. Paluumatka olikin sitten paljon helpompi. Ai miksikö meidän piti mennä sinne toiseen päähän? Koska rantaviiva kaartuu ja tuuli oli sopiva vain juuri siellä toisessa päässä. Rattaiden mukaan otto tuotti toivotun tuloksen ja Sofia nukkui pitkät päiväunet.
Selvisi sitten sekin, että Sofia pelkää hiekkaa. Parilla ekalla biitsireissulla Sofia ei halunnut olla hiekan kanssa missään tekemisissä. Pikkuhiljaa uteliaisuus kuitenkin voitti ja viimeisenä päivänä tyttö mätti jo innolla hiekkaa suuhunsa!
Sofia on aina pitänyt vedestä eikä suolainen ja kylmä merivesi ollut poikkeus asiassa. Suuren aallot aina välillä vähän saivat pelästymään, mutta äidin ja daddyn sylissä oli turvallista polskutella.
Pitkän ja kuuman päivän päätteksi maittaa lämmin suihku!
Mitä tästä kaikesta opimme? Telttailu pienen ihmisen kanssa on täynnä naurua ja odottamattomia haasteita. Toista kertaa en lähtisi telttailemaan konttaavan muksun kanssa. Märkä ruohikko ei ole sopiva alusta konttaamiseen ja pressulattia liian pieni. Parempi kokea leirielämää joko ennen kuin oppii itse liikkumaan tai vasta sitten kun osaa jo kunnolla kävellä. Mutta tehty mikä tehty ja hengissä tästäkin selvittiin.
Varjossa oli hyvä olla. Tämäkään kalastusreissu ei tuottanut tulosta, mutta saimme kyllä kaikki hyvän kuntotuokion kun työnsimme rattaita pehmeällä hiekalla biitsin päästä päähän. Laskuveden aikaan paljastunut hiekka on kovaa kuin kivi, mutta valitettavasti menomatkalle sattui nousuveden huippu. Paluumatka olikin sitten paljon helpompi. Ai miksikö meidän piti mennä sinne toiseen päähän? Koska rantaviiva kaartuu ja tuuli oli sopiva vain juuri siellä toisessa päässä. Rattaiden mukaan otto tuotti toivotun tuloksen ja Sofia nukkui pitkät päiväunet.
Selvisi sitten sekin, että Sofia pelkää hiekkaa. Parilla ekalla biitsireissulla Sofia ei halunnut olla hiekan kanssa missään tekemisissä. Pikkuhiljaa uteliaisuus kuitenkin voitti ja viimeisenä päivänä tyttö mätti jo innolla hiekkaa suuhunsa!
Sofia on aina pitänyt vedestä eikä suolainen ja kylmä merivesi ollut poikkeus asiassa. Suuren aallot aina välillä vähän saivat pelästymään, mutta äidin ja daddyn sylissä oli turvallista polskutella.
Pitkän ja kuuman päivän päätteksi maittaa lämmin suihku!
Mitä tästä kaikesta opimme? Telttailu pienen ihmisen kanssa on täynnä naurua ja odottamattomia haasteita. Toista kertaa en lähtisi telttailemaan konttaavan muksun kanssa. Märkä ruohikko ei ole sopiva alusta konttaamiseen ja pressulattia liian pieni. Parempi kokea leirielämää joko ennen kuin oppii itse liikkumaan tai vasta sitten kun osaa jo kunnolla kävellä. Mutta tehty mikä tehty ja hengissä tästäkin selvittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti