maanantai 13. joulukuuta 2010

Kalassa

Yksi isän tavoitteista täällä ololle on oppia perhokalastusta. Kuten tiedetään, Nick on varsin innokas kalamies. Joten taas kerran otimme suunnan kohti Rotoruaa. Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut leikkiä turistia, vaan saatoimme keskittyä tärkeimpään eli kalastamiseen. Tai siis pojat kalastivat ja minä vietin laatuaikaa tyttäreni kanssa. Otimme Nickin kanssa torstain ja perjantain vapaaksi, joten aikaakin oli riittävästi. Olimme tällä kertaa pienemmällä porukalla liikenteessä, sillä Lynda ja Bruce eivät päässeet mukaan. Joanna onneksi pääsi liittymään joukkoon.

Heti torstai-aamuna pojat suuntasivat tutulle Ngongotaha-joelle. Täällä Nick vietti paljon aikaa, kun vielä asuimme Rotoruassa. Sofia ja minä suuntasimme tutulle motellille, jossa olemme olleet vieraina jo monta kertaa.

Isä oli todella yllättynyt miten kapea joki on. Mielessä kävi myös, miten käy jos kaatuu veteen ja kahluuhaalarit täyttyvät vedellä. Onneksi hän pysyi pystyssä eikä tarvinnut asiasta ottaa selvää!
Yksi tutun motellin parhaista puolista on, että Waiketi-joki laskee Rotorua-järveen ihan kiven heiton päässä. Tällä joella saa perhokalastuksen lisäksi myös virvelöidä.





Perjantai-aamuna pojat ja Jo palasivat Ngongotahalle. Isä ja Jo kalastivat tutussa paikassa, kun Nick taas käveli jokea ylös alas. Juuri ennen kotiin lähtöä Nick heitti siiman paikkaan, josta Jo ja isä eivät olleet saaneet edes pientä nykäystä, ja sai heti kalan. Kala on asunut viimeiset puoli vuotta joessa ja syönyt sen pohjasta pikkueläimiä. Kokemuksesta tiedämme, että nämä kalat maistuvat tosi mutaiselta. Mutta Lynda haluaa kalaa joulupöytään, joten mukaan se oli otettava.



Lauantaina kotimatkalla poikkesimme vielä joelle, jossa en ole ennen käynytkään. Joki virtaa tosi nopeasti ja lauantaina oli tuulinen päivä, joten perhostaminen olisi ollut isälle liian vaikeaa. Nickilläkin oli vaikeuksia. Mutta kaikki kolme saivat virvelillä kosketuksen kalaan. Nick ja Jo saivat omansa rannalle asti, mutta isälläkin oli kala kiinni ainakin 5 sekunttia. Jon kalalla oli koukku niin syvällä kiinni, että oli armollisempaa olla heittämättä sitä takaisin. Kala on pieni, mutta kyllä siitä yhdelle ihmiselle riittää syötävää!






Sofia ja minä nautimme kesäpäivästä ja leikimme kameralla.















Ei kommentteja: