Viime viikolla oli vahdinvaihto, kun Erja lähti kotiin ja isä otti vastuun Sofiasta.
Sofia ja isä tulevat hyvin toimeen keskenään. Voisi sanoa, että heillä on keskinäisen ihailun kerho. On hienoa katsella, miten isoisä tutustuu ensimmäiseen lapsenlapseensa.
Sofia kaipaa varmasti myös Erjaa. Luulen, että hänen turvallisuuden tunteensa on kokenut kolauksen, kun tärkeä ihminen on hävinnyt yht¨äkkiä elämästä. Tämä näkyy siinä, että Sofia on normaalia sylinkipeämpi ja itkee huomattavasti enemmän Nickin ja miun perään. Tai sitten tämä on vain normaali kehitysvaihe. Mutta töihinlähtö on normaaliakin vaikeampaa.
Ensi viikolla juttua tomaateista....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti