sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Eka viikko kotona

Tähän alkuun pieni varoitus: voi olla että tää blogi on pari seuraavaa hetkee täynnä Sofiaa. Eli jos vauva-jutut ei kiinnosta, niin ei ehkä kannata käydä tsekkaa sivuja turhan useasti...

Eka viikko Sofian kanssa kotona meni aika hyvin. Tosin pari haastetta oli matkalla: ensin Sofialla oli pahoja ilmavaivoja ja sitten hän sai meiltä nuhan ja tukkoisen nenän. Itku on ollut välillä todella sydäntäsärkevää. Onneksi yöt on saatu nukuttua enemmän tai vähemmän hyvin. Asiaa on myös helpottanut, että parin viime yön aikana olen oppinut nukkumaan ilman että herään joka tuhinaan. Tänään on eka kertaa ihan inhimillinen olo.



Tiistaina kätilömme kävi kylässä tekemässä ekan viikon terveystarkastuksen. Kaikki oli hyvin. Paino oli pudonnut vain 100g. Tracey (punaisessa puserossa) on ollut aivan upea koko raskauden ajan. Tracey oli lomalla synnytyksen aikana, mutta Ciera (kätilöopiskelija) oli mukana joka metrin yhdessä Karyn-sijaisen kanssa. Olemme olleet tosi onnekkaita kätilöidemme kanssa. Täkäläinen systeemi, jossa jokaisella on oma kätilö raskauden alkumetreiltä vauvan 6. viikkoon asti, on tosi hyvä.

Tällä viikolla kävimme myös ekaa kertaa kylillä Sofian kanssa. Miun piti käydä lääkärillä korkeen verenpaineen takia, ja kävimme samalla apteekissa ja ruokaostoksilla. Oli mukava kuulla, kuinka kaikki kehuivat Sofiaa niin kovin suloiseksi (olemme aivan samaa mieltä!).


Sofia on kasvanut hurjasti. Maito maistuu tosi hyvin, ja välillä ihmettelemme mihin kaikki maito on oikein mahtuu. Mutta sitten vaippa taas täyttyy ja saamme vastauksen.


Sofian valveillaolo aika on yleensä suurta iloa meille vanhemmille. Hän vaikuttaa niin kovin tarkkaavaiselta ja meistä on hauska seurata hänen ilmeitään. Koskaan ei ole tylsää. Musiikki on tärkeä osa päivän rutiineja. Nick ja minä molemmat laulamme Sofialle (onneksi hän ei vielä ymmärrä kuinka huono laulaja minä olen!), Nick soittaa kitaraa ja välillä aina soitamme suomalaisia tuutilauluja Erjan lähettämältä CDltä.

Lauantainta Sofialla oli tilaisuus tavata ainoa elossa oleva isoisoisänsä. Molemmat olivat kovin ihastuneita toisiinsa. Molemmat elossa olevat isoisoäidit ovat Suomessa, joten valitettavasti menee vielä hetki, ennen kuin Sofia pääse heitä tapaamaan. Toivottavasti ei kuitenkaan liian kauaa...


Nyt on sitten lomat pidetty: Nick palaa töihin tiistaina, ja minun vuosilomani loppuu huomenna. Äitiyslomaa on siis huomisesta 14 viikkoa. Aika menee niin nopeasti, joten jokaisesta hetkestä pitää ottaa kaikki mahdollinen irti.





Ei kommentteja: