Kamala päivä töissä. Tarkoitus oli kirjoittaa jotain hauskaa viikonlopusta, mutta energia ja into ei riitä.
Yks hostellin asukkaista yritti itsemurhaa sunnuntaina ja tänään on viettänyt koko päivän toisen itsetuhoisen asukkaan tukena. Kumma juttu, ettei tässä maassa saa hoitoa, vaikka uhkaa itsemurhalla. Sairaalat ja lääkärit ei halua Lisaa auttaa, joten nyt se on miun murheena. Reppu ihan tyhjänä päivän päätteeksi. Ja lisää huomenna luvassa.
Mutta onneksi kotiin on hyvä tulla. Täällä saan patterit ladattua. On hyvä aina välillä saada muistutus, kuinka onnekas olen, kun minulla on Nick elämässäni.
Uus-Seelannissa on itsemurhista kertovien TV-ohjelmien lopussa neuvo hankkia apua, jos ohjelma herätti katsojissa epätoivoa. Noudatan samaa linjaa: jos tuntuu pahalta, hanki apua. Joku aina kuuntelee - vaikka sitten hostellin koordinaattori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti